Globaali energiamurros jatkoi vuonna 2015 vääjäämätöntä etenemistään: maailman energiantuotannon hiilidioksidipäästöt eivät enää kasvaneet ja jopa Kiinan päästöt näyttivät kääntyvän laskuun. Maailmalla investoinnit uusiutuvaan energiaan olivat nousussa ja eri tahot yliopistoista eläkerahastoihin irrottautuivat riskisijoituksistaan fossiiliseen energiaan.
Sipilän hallitusohjelma herätti kuitenkin huolta Suomen suunnitelmista seuraaville neljälle vuodelle: päästöhuutokauppatulot haluttiin ohjata kehitysyhteistyön sijaan takaisin teollisuudelle, päästökaupan ulkopuoliselle sektorille toivottiin mahdollisimman paljon joustavuutta ja puun käyttöä haluttiin lisätä roimasti. Hyvät ajatukset esimerkiksi uusiutuvan energian käytön lisäämisestä, hiilen energiakäytön lopettamisesta ja tuontiöljyn käytön puolittamisesta 2020-luvun aikana jäivät ongelmallisten kirjausten varjoon.
***
Suomessa on tykästytty ajatukseen siitä, että olemme kestävän kehityksen ja ilmastopolitiikan mallioppilaita, vaikka kansainväliset vertailut eivät aina mielikuvaa tuekaan.
Ruusuja hallituskauden puolivälissä voi kuitenkin antaa siitä, että Suomi ratifioi osana EU:ta Pariisin ilmastosopimuksen. Suomi on myös jatkanut verrattain avointa raportointia kansainvälisestä ilmastorahoituksestaan.
Risujen lista on pidempi.
Vuonna 2015 Sipilän hallitus teki kehitysrahoitukseen ennennäkemättömät leikkaukset. Ne heijastuivat väistämättä myös kansainväliseen ilmastorahoitukseen, joka nipistetään kehitysavun kanssa samasta budjetista. Vuoden 2016 ilmastorahoitusluvut tarkentuvat tulevana kesänä, mutta odotettavissa on, että rahoituksen taso notkahtaa merkittävästi. Lisäksi ilmastorahoituksen ennakoitavuus on kärsinyt, kun entistä suurempi osuus tuesta on ohjattu Finnfundin kautta.
Kansainvälinen ilmastorahoitus on konkreettinen keino hillitä ilmastonmuutosta ja tukea ihmisiä, jotka parhaillaan kamppailevat sen vaikutusten kanssa. Jos ilmastonmuutos kuivattaa pellot, näännyttää karjan tai tuhoaa kodin eikä elämän edellytyksiä enää ole, ihmiset jättävät kotiseutunsa ja lähtevät etsimään toivoa muualta. Niin tekivät aikanaan myös sadat tuhannet suomalaiset, ja niin tekisin minäkin.
Hallitus on ohjelmansa mukaisesti lakkauttanut EU:n päästöhuutokauppatulojen ohjaamisen ilmasto- ja kehitysrahoitukseen. Syksyllä 2016 nuijittiin läpi esitys, jonka nojalla päästöhuutokauppatuloja ohjataan kehitys- ja ilmastotoimien sijaan kompensaationa suomalaiselle teollisuudelle. Saastuttaja ei siis maksa, vaan hallitus maksaa saastuttajalle.
***
Loppuvuodesta 2016 hallitus julkaisi uuden energia- ja ilmastostrategian. Strategian valmistelun aikana järjestöt nostivat esiin huolen siitä, ettei liiallinen nojaaminen puupohjaiseen bioenergiaan ole kestävää. Kun strategia julkaistiin, kävi selväksi, että vahva painotus bioenergiaan ja turpeen polton jatkaminen vievät pohjan myönteisiltä avauksilta, kuten kivihiilen käytön lopettamiselta ja öljynkäytön puolittamiselta. Kokonaisuudessaan strategia on ristiriidassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa eikä anna eväitä energiajärjestelmän murrokseen.
Alkuvuonna 2017 hallitus julkisti suunnitelmansa kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanemisesta Suomessa. Agenda 2030 -toimeenpanoa valmistellessa Suomen yhdeksi päähaasteeksi tunnistettiin ilmastotoimien riittämättömyys. Hallitus ei kuitenkaan tarjonnut suunnitelmassaan riittäviä keinoja päästöjen ripeään vähentämiseen.
***
Kahdessa vuodessa ehtii tehdä paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Hallituksen seuraava näytön paikka tulee myöhemmin tänä vuonna, kun päästökauppasektorin ulkopuolisia päästöjä ohjaava keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma KAISU julkaistaan. Suunnitelmaa odotetaan lausuntokierrokselle loppukeväästä.
Hallituskauden puolivälissä Kepan asiantuntijat arvioivat hallituksen toimia globaalin oikeudenmukaisuuden edistäjänä. Tempaukseen liittyvät myös aiheesta tehty katugallup sekä ministeriöille jaetut todistukset.
,