EU:n kehitysministerit käyvät kokouksessa keskustelua EU:n tänä vuonna uudistettavasta kehityspoliittisesta konsensuksesta, joka ohjaa EU:n ja jäsenmaiden kehityspolitiikkaa. Euroopan komissio teki esityksen konsensuksesta marraskuussa 2016 ja yhteisymmärrykseen uudesta konsensuksesta on tarkoitus päästä toukokuun loppuun mennessä.
Kansalaisjärjestöt ovat aiemmin esittäneet huolensa siitä, ettei uusi kehityspoliittinen konsensus voi perustua lyhyen aikavälin haasteisiin ja toimiin, vaan sen tulee olla pitkäaikainen linjaus, joka rakentuu Agenda 2030:n keskeisten periaatteiden pohjalle.
Jotta kehityspoliittiset tavoitteet saavutettaisiin, myös muiden politiikan alojen tulee ottaa tavoitteet huomioon. Agenda 2030 tekee kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta nyt ajankohtaisen myös aivan uudella tavalla ja sitovuudella. Järjestöt ovat vaatineet konsensukseen linjausta siitä, mitä kehityspoliittinen johdonmukaisuus eri politiikan sektoreilla tarkoittaa ja millä käytännön keinoilla sen toteutuminen varmistetaan.
Eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö CONCORD on vaatinut, että kehityspoliittinen konsensus tunnustaisi kansalaisyhteiskunnan keskeisen roolin demokraattisen yhteiskunnan pilarina. Lisäksi konsensuksen tulee tunnustaa globaalin kansalaiskasvatuksen ja kehitysviestinnän rooli Agenda 2030:n toteutumisessa.
Kehys on muun muassa vaatinut, että Suomi ajaa konsensukseen Suomen kehityspolitiikan painopisteiden mukaisesti erityisesti vahvaa kirjausta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin sekä vammaisten oikeuksiin liittyen.
EU:n kehitysministerien kokouksessa keskustellaan myös EU-Afrikka-huippukokouksen valmisteluista. Järjestöt ovat painottaneet, että Afrikka-EU-suhteissa tulee vahvistaa etenkin inhimillisen kehityksen edellytyksiä, kuten peruspalveluiden saatavuutta, ja tunnustaa erityisesti nuorten oikeudet ja potentiaali sekä kestävän kehityksen että rauhan ja vakauden saavuttamisessa.
Kehitysministerit keskustelevat myös osaksi Euroopan ulkoista investointiohjelmaa perustettavasta Euroopan kestävän kehityksen rahastosta, joka pyrkii lisäämään investointeja kehittyviin maihin ja näin vaikuttamaan esimerkiksi muuttoliikkeen perimmäisiin syihin. Järjestöt ovat suhtautuneet tähän varauksella, sillä tällaisissa instrumenteissa ei yleensä ole ollut riittävän vahvoja suojalausekkeita ihmisoikeuksien ja ympäristön turvaamiseksi.