Elämme tällä hetkellä suurten muutosten aikaa niin maailmalla kuin koto-Suomessakin. Suurvaltapolitiikan ja valtaryhmittymien pelikortteja jaetaan uusiksi ja oikeistopopulismi haastaa monet tähän asti vakiintuneet ajattelu- ja toimintatavat.
Kansalaisyhteiskunnan kaventuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, josta on ollut näkyvissä merkkejä myös Suomessa. Samaan aikaan kansan tahdonilmaisut voivat yllättää, esimerkiksi ensin Brexit ja sitten Trumpin aikakauden alku USA:ssa.
Vihaiset ja pettyneet ihmiset hakevat parempaa tulevaisuutta: osa heistä uskoo saavuttavansa sen tiiviillä kanssakäymisellä ja avoimuudella yli maan rajojen, toiset taas pystyttelemällä muureja ja torjumalla tuntemattomat pois yhteisöstään.
***
On kuitenkin myös toivoa: olemme ihmiskuntana saavuttaneet hienoja tuloksia kansainvälisissä kehitys- ja ilmastoneuvotteluissa. Vuoden 2015 aikana sovittiin ja allekirjoitettiin YK:n kestävän kehityksen ohjelma (Agenda 2030) ja Pariisin ilmastosopimus.
Tällä hetkellä odotamme Suomen Agenda 2030:n kansallisen toimeenpano-ohjelman valmistumista. Miten Suomi taittaa eriarvoisuuskehityksen kotimaassa ja globaalisti? Miten Suomi osallistuu kv-yhteisön ponnisteluihin niin, että äärimmäinen köyhyys on selätetty vuoteen 2030 mennessä?
Mikä on valtion, yritysten ja kansalaisjärjestöjen rooli, vastuu ja vaikutusmahdollisuudet siihen, että kansainvälinen yhteisö ja Suomi saavuttavat niille asetetut kestävän kehityksen tavoitteet?
***
Järjestöjen ja ulkoministeriön vuoropuhelu on hyvin usein keskittynyt valtionavun ja sen ehtojen ympärillä käytyyn keskusteluun. Ohjelma- ja hanketuet ovat toki tärkeitä kansalaisjärjestöjen toiminnan takaamiseksi. Ne voivat kuitenkin yksipuolistaa järjestöjen ja ministeriön suhteen avunantaja−avunsaaja-vetoiseksi. Molemmilla tahoilla, niin järjestöillä kuin ulkoministeriölläkin on paljon asiantuntemusta, kokemusta ja näkemystä meille yhteisesti tärkeistä aiheista.
UM:n kehityspoliittisen osaston alivaltiosihteeri Elina Kalkku onkin useaan otteeseen toivonut kehitysjärjestöjen ja ulkoministeriön niin kutsuttaja round-table keskustelusessioita. Nämä keskustelut voivat syöttää muun muassa tulevaan kehityspoliittiseen kansalaisyhteiskuntalinjaukseen, mutta tukevat ensisijaisesti ministeriön ja kansalaistoimijoiden välistä vuoropuhelua yhteisesti merkittäväksi katsotuista sisällöistä.
***
Alivaltiosihteeri Kalkku toivoi, että Kepa voisi koota järjestöjen puolelta aiheita, joista haluttaisiin keskustella. Kepan kyselyyn aihe-ehdotuksista vastasivat muun muassa Unicef, Abilis, Setlementtiliitto, Plan, Punainen Risti, CMI ja Reilu kauppa sekä Kepan toimistot Helsingistä, Mosambikista ja Tansaniasta.
Aiheiksi ehdotettiin kansalaisjärjestöjen toimintatila ja moninaiset roolit, kehitysrahoitus, verotus ja järjestöjen taloudelliset toimintaedellytykset, valtion ja järjestöjen välinen yhteistyö ja dialogi, KEPO-painopisteet ja keskeiset periaatteet, yritykset kehitysyhteistyössä, järjestön ja yritysten yhteistyö ja yritysvastuu, sekä globaalikasvatus ja kehitysviestintä. Aihe-ehdotuksista ja perusteluista on koottu taulukko.
Ulkoministeriö järjestää ensimmäisen keskustelutilaisuuden keskiviikkona 1.2.2017 klo 14:00–16:00 Säätytalolla (Snellmaninkatu 9-11). Silloin keskustellaan hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön kehittämisestä kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön alalla. Tilaisuuden tarkoitus on yhdessä pohtia miten tätä yhteistyötä kehitettäisiin entistä suunnitelmallisemmaksi ja konkreettisemmaksi, ja mitkä ovat aiheita, jotka vaativat suomalaisilta toimijoilta erityistä huomiota ja yhteisiä ponnisteluja tulevina vuosina.