Väitös: Suomen kehityspolitiikan muutos voi lisätä epätasa-arvoa

”Hallitus leikkaa rajusti köyhyyteen ja epätasa-arvoon vaikuttavista toimista sekä kansalaisjärjestöiltä.””Yksityissektorille suuntautunut tuki on moninkertaistunut.”Näin analysoi Lauri Hooli viimeaikaisia kehitysavun käänteitä.Hooli väittelee huomenna 19.8. Turun yliopistossa suomalaisesta kehitysyhteistyöstä. Hän on tutkinut ruohonjuuritason ihmisten osallistumista erilaisiin innovaatiojärjestelmiin.Hooli on saanut harvinaisen kurkistusluukun tulevaisuuteen, sillä suomalaista kehitysyhteistyötä ollaan muuttamassa juuri hänen tutkimusaiheensa suuntaan. Suomi on vähentämässä köyhien perustarpeisiin suunnattua kehitysapua ja lisäämässä yritysten tukemista ja innovaatiohankkeita.Sudenkuoppia köyhimmilleMiltä tulevaisuus sitten näyttää?   Hooli uskoo, että parhaimmillaan teknologia- ja innovaatiopainotuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia sekä Suomen että kehitysmaiden talouteen ja työllisyyteen.”Mutta todellisuus on tätä huomattavasti monimutkaisempi”, Hooli sanoo ja luettelee pitkän listan potentiaalisia sudenkuoppia.Uusi teknologia voi korvata vanhaa teknologiaa, jota monet maaseudun köyhät yleisesti käyttävät. Tämä vähentää työpaikkoja nimenomaan köyhiltä, jotka työskentelevät palvelusektorilla ja maataloudessa.Yritysten tukeminen voi lisätä veronkiertoa, jos asiaan ei kiinnitetä erityistä huomiota vaatimalla yrityksiltä läpinäkyvyyttä, parantamalla valtion kykyä kerätä veroja ja puuttumalla globaaleihin veronkiertoa salliviin rakenteisiin.Yksityissektorin tuet saattavat jäädä köyhien yritysten ulottumattomiin, koska näillä ei ole osaamista eikä resursseja.Kaiken kaikkiaan teknologiahankkeet ja yritystuet voivat pahimmillaan lisätä rikkaiden ja köyhien välisiä tuloeroja, koska niiden hyödyntäminen vaatii huomattavan määrän osaamista ja sosiaalista pääomaa, jota maailman köyhillä on yleensä rajallisesti.Living Lab -verkosto onnistuiHoolilla on onneksi myös hyvää kerrottavaa teknologiahankkeista.Väitöskirjaansa varten hän teki yli seitsemän kuukautta kenttätöitä Namibiassa ja Tansaniassa. Sitä ennen hän asui yli 2,5 vuotta eteläisessä Afrikassa.Hän kehuu etenkin Tansaniaan TANZICT-hankkeen yhteydessä luotua Living Lab -verkostoa, jossa on hyvin pienellä rahalla pystytty luomaan huomattavia kehitysvaikutuksia nimenomaan yhteisöjen köyhimmille jäsenille.Avoimiin työtiloihin perustuvassa hankkeessa on onnistuttu aidolla tavalla painottamaan köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämistä sekä paikallisia olosuhteita.Tämä ei ole itsestäänselvää teknologiapohjaisissa hankkeissa. Namibiassa ja Tansaniassa on monia projekteja, jotka pyrkivät rakentamaan innovaatiojärjestelmiä tietoyhteiskuntakehityksen veturiksi. Ne eivät kuitenkaan välttämättä hyödytä köyhiä paikallisyhteisöjä, jos niitä ei ole kehitetty erityisesti yhteisöjä huomioiden.Hoolin mukaan innovaatiojärjestelmän tulisikin pohjautua ruohonjuuritasolta kumpuaviin lähestymistapoihin, joiden avulla se voisi juurtua osaksi paikallisyhteisöjen sosiotaloudellista kehitystä.Tämä vaatii perehtymistä – ja kärsivällisyyttä.Viennin edistämistä ja brändin kiillotusta?Hooli näkee yritys- ja teknologiavetoisessa kehitysyhteistyössä myös muita, yleisluontoisempia haasteita.”Suomen kehityspolitiikassa sekoittuu yhä vahvemmin kehityspolitiikka ja viennin edistäminen. Lisäksi innovaatio-kehitysprojekteja käytetään kotimaisen maabrändin luomisessa, kun Suomesta halutaan antaa kuva korkean teknologian maana.”Teknologiapainotuksen ja yksityissektorin uusi tuleminen näkyvät Hoolin mukaan Finnfundin lisärahoituksen lisäksi myös ”peruskehitysyhteistyössä” – eikä ajattelutavan levittäytyminen hämmästytä tutkijaa.”Suomen uusi kehityspolitiikka on ennen kaikkea ideologista”, Hooli kuittaa.