New Yorkissa julkaistiin viime viikon maanantaina kansainvälisen järjestöverkoston varjoraportti (Spotlight Report) Agenda 2030 -toimeenpanon tilasta. Kepa kokosi yhteen raportin Suomen osuuden, jonka esitteli julkaisutilaisuudessa Kepan asiantuntija Anna-Stiina Lundqvist. Tilaisuus järjestettiin YK:n Agenda 2030-seurantakokouksen (HLPF) yhteydessä, johon Lundqvist osallistui Suomen delegaation kansalaisjärjestöedustajana.
Suomen Agenda 2030 -toimintasuunnitelma valmistellaan tämän vuoden aikana. Valtioneuvoston kansliassa (VNK) on kevään aikana tehty todella paljon huolellista valmistelutyötä, johon myös kansalaisjärjestöt ovat saaneet osallistua. Työ jatkuu elokuussa ja myös Kepa tulee vaikuttamaan työhön aktiivisesti. Jo nyt Kepa on toimittanut VNK:lle kansalaisjärjestöjen yhteiset globaalit suositukset toimintaohjelmaa varten. Kansallisen ja paikallisen tason suositukset toimitetaan alkusyksystä.
***
Kuten tuoreessa varjoraportissa todetaan, suurin haaste Agenda 2030:n kansallisessa toteuttamisessa on se, että sen kestävän kehityksen tavoitteet ja periaatteet saadaan kokonaisuudessaan osaksi Suomen politiikkatoimia. Tämä koskee sekä kotimaahan kohdistuvia toimia, että niitä toimia, joilla on vaikutuksia kehitysmaihin.
Agenda 2030:ssa on kysymys kestävästä kehityksestä, jossa tunnistetaan, että sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset kysymykset ovat riippuvaisia toisistaan. Kestävän kehityksen toteutuminen edellyttääkin siirtymistä pois vanhanaikaisesta siiloajattelusta, jossa näitä kolmea ulottuvuutta ajatellaan voitavan hoitaa erillisinä pilareina.
Agenda 2030:n toteuttamisessa tarvitaan kaikkia, sekä valtiota ja muuta julkista sektoria, yksityistä sektoria, kansalaisyhteiskuntaa, tiedemaailmaa ja mediaa. Lisäksi toteuttamisessa tarvitaan toimijoita aina valtakunnalliselta tasolta maakuntatason, kuntatason, sekä yhteisö- ja yksilötason toimijoihin. Agenda 2030 on kaikkien yhteinen toimintaohjelma, joka vie kohti kestävämpää ja inhimillisempää tulevaisuutta. Kestävän kehityksen ajatusmallin valtavirtaistaminen vaatii vankkaa poliittista tahtoa, politiikkajohdonmukaisuutta ja rohkeutta tehdä ja nähdä asiat uudessa, laajemmassa kontekstissa. On päästävä pois ajattelutavasta, jossa yhteistyö ja kumppanuus nähdään ennen muuta riskinä oman organisaation arvovallalle tai painoarvolle.
***
Varjoraportissa käydään läpi Suomen haasteita myös yksityiskohtaisemmalla tasolla. Kansalaisyhteiskunnan tunnistamat haasteet ovat monilta osin samoja, jotka myös arvostetut Bertelsmann Stiftung ja Sustainable Development Solutions Network ovat kartoittaneet haasteiksi Suomen maaprofiilissa.
Tilastokeskuksen mukaan köyhyys ja syrjäytyminen uhkaavat Suomessa 17 prosenttia kansalaisista. Varjoraportissa huomautetaan, ettei lisääntyvä eriarvoisuus ole vain eettinen ongelma, vaan se rajoittaa esimerkiksi laaja-alaista ja kestävää talouden toipumista. On selvää, että tällä hallituskaudella tehtävät leikkaukset esimerkiksi koulutuksesta tulevat tarkoittamaan pikemminkin eriarvoisuuden lisääntymistä, kuin vähenemistä. Lasten ja nuorten eriarvoistuminen on erittäin hälyttävää ja sillä tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.
Varjoraportissa huomautetaan, ettei Suomessa pidä tuudittautua siihen, että sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset olisi jo ratkaistu. Suomessa on ongelmia erityisesti palkkatasa-arvon toteutumisessa sekä naisten osallistumismahdollisuuksissa. Nämä haasteet todetaan sekä varjoraportissa, että Suomen maaprofiilissa. Ei tule myöskään unohtaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan osalta Suomi on valitettavasti edelleen tilastojen kärkikastia.
***
Suomen maaprofiilissa erityishaasteiksi nousevat myös Suomen energiaintensiivisyys, uusiutuvien energialähteiden vähäinen käyttö, kasvihuonekaasupäästöjen määrä sekä kulutus- ja tuotantotapojen kestämättömyys. Nämä haasteet vaikuttavat merkittävällä tavalla myös rajojemme ulkopuolella ja erityisesti kehitysmaissa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat mitä suurimmissa määrin kehitysmaiden köyhiin ihmisiin. Suomessa kotitalouksien kuluttamista tuotteista iso osa on valmistettu kehitysmaissa halpatuotantona. Samaan aikaan hallitus on päättänyt massiivisista kehitysyhteistyömäärärahoihin kohdistuneista leikkauksista, jotka vaikuttavat kehitysmaissa suoraan yli miljoonaan köyhään ihmiseen. Kuten varjoraportissakin huomautetaan, tämä on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa myös käynnissä oleva pakolaiskriisi huomioiden.
***
Toki Suomessa moni asia on hyvin. Elämme Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Sosiaaliturvamme on hyvä ja lapset pääsevät kouluun. Ilmamme ja juomavetemme ovat puhtaita. Saamme elää rauhanomaisessa yhteiskunnassa, jossa korruptio on suhteellisen pientä. Sananvapaudesta ja ihmisoikeuksista pidetään kiinni. Yhteiskunnassamme on kuitenkin epäkohtia, ja on tärkeää, että niistä puhutaan. Varjoraportit antavat tähän hyvän mahdollisuuden. Vain haasteet tiedostamalla niihin voidaan puuttua. Se, että Suomessa monet asiat ovat hyvin, ei poista sitä tosiasiaa, että yllä mainituissa asioissa meillä on reilusti parantamisen varaa. Samalla tulee huolehtia myös siitä, että töitä jatketaan niiden asioiden parissa, joissa jo pärjäämme hyvin. Olisi virhe pitää saavutettuja tuloksia selviönä, joka pysyy hyvällä mallilla itsestään kaiken muun ohessa.