Ensimmäinen tilinteon hetki koittaa heinäkuussa, jolloin maailma kokoontuu uudelleen New Yorkiin korkean tason poliittiseen foorumiin (High-Level Political Forum, HLPF) katsomaan, mitkä maat ovat päässeet liikkeelle ja millä keinoilla. Suomi on ilmoittautunut ensimmäisten 22 maan ryhmään antamaan vapaaehtoisen kansallisen raportin toimeenpanon edistymisestä.
Suomessa on todella otettukin jo merkittäviä askelia. Kestävän kehityksen hallintomallia pidetään maailman edistyneimpänä. Pääministeri Juha Sipilä vetää eri toimijaryhmät yhteen tuovaa kestävän kehityksen toimikuntaa, jossa on esimerkiksi poikkeuksellisen laaja kattaus kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Toimikunnan sihteeristö ja koordinaatio on istutettu nyt pääkallopaikalle valtioneuvoston kansliaan. Myös poikkihallinnollisen politiikan johdonmukaisuuden saralla Suomi on tehnyt uraauurtavaa työtä, vaikka tämä profiili viime vuosina onkin hieman pölyttynyt.
Tänä keväänä eri ministeriöt ovat Suomessa listanneet politiikanaloja ja budjettilinjoja, jotka tukevat kestävän kehityksen Agenda 2030:n 17 tavoitteen ja 169 alatavoitteen saavuttamista. SYKE ja Demos puolestaan laativat valtioneuvostolle lähtötilaselvitystä Suomen toimeenpanon puutteista ja vahvuuksista. Selvitys on luvattu toteuttaa eri sidosryhmiä laajasti osallistaen.
Eri aloitteet antavat Suomelle hyvän pohjan raportoida ja näyttää esimerkkiä muille maille siitä, kuinka kestävää kehitystä toteutetaan johdonmukaisella, eri sektorit yhteen tuovalla politiikalla ja kuinka sekä politiikkojen valmisteluun, toimeenpanoon ja seurantaan on syytä ottaa mukaan eri toimijaryhmät kansalaisjärjestöistä ja tutkimusmaailmasta kuntiin ja yksityissektoriin.
Nämä kaksi voisivat hyvin olla Suomen pääviestit heinäkuussa. Suomen hallintomalli tulisi esitellä nimenomaan tapana varmistaa eri politiikka-alojen yhteen tuominen ja kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden toteutuminen. Tämä kannustaisi muita maailman maita kehittämään omia politiikkojaan johdonmukaisemmiksi ja jatkaisi siten pitkäjänteistä työtä.
Vastaavasti Suomen kokemus ja vahvuus kansalaisyhteiskunnan osallistamisessa kaipaa huomiota. Tukemalla kansalaisyhteiskunnan osallistumasta myös korkean tason politiikkafoorumin keskusteluun Suomi näyttäisi konkreettisella tavalla, kuinka kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa tulee maailmassa varjella ja edistää. Positiiviset esimerkit kun ovat viime aikoina olleet kiven alla.