Vielä viime vuonna YK:n toimintaohjelmasta käytäviin neuvotteluihin aktiivisesti ja kunnianhimoisesti osallistunut EU näyttää menettäneen kiintopisteensä täysin. Selityksiä on annettu Kreikasta pakolaisiin ja brexitiin. EU:lla ei olisi varaa takertua vain tähän hetkeen, vaan katse pitäisi suunnata pidemmälle kestävämpään tulevaisuuteen.
Suomella on uusi kehityspolitiikka, jonka tavoitteet on yhdistetty suoraan YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteisiin. Suomi on myös jo lähettänyt YK:lle ensimmäisen tiivistelmäraporttinsa Agenda 2030:n jalkauttamisesta, ja valmistautuu nyt laatimaan kuluvan vuoden aikana kansallisen kestävän kehityksen toimeenpanosuunnitelman.
Komission tämän vuoden työsuunnitelmaan sisällytettiin lupaavasti Agenda 2030:n jalkauttaminen niin sisäisiin kuin ulkoisiin politiikkoihin. Tähän mennessä EU onkin linkittänyt Agenda 2030:n EU:n uuteen mutta vielä julkaisemattomaan globaalistrategiaan sekä käynnistänyt konsultaation EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta. EU:n ulko- ja kehityspolitiikan puolella vetoa siis on jonkin verran, mutta sisäisillä politiikanaloilla on vielä täysin hiljaista.
Pelkona on se, että kun uusi kehityspoliittinen linjaus ja globaalistrategia ovat valmiita, voi komissio tyytyä toteamaan, että Agenda 2030 on jo jalkautettu eikä sisäisen politiikan puolella toimia enää vaadita. Näin esimerkiksi ympäristöön, kestävään kulutukseen ja tuotantoon, energiaan tai maatalouteen liittyvät politiikat jätettäisiin kokonaan kestävän kehityksen paketin ulkopuolelle. Tämä paitsi rikkoisi Agenda 2030:n universaalisuuden periaatetta, voisi myös hidastaa EU-jäsenmaiden omien kansallisten toimintasuunnitelmien toteuttamista. EU:n ja sen jäsenmaiden politiikat ovat niin vahvasti kytköksissä, että EU-puolen jäätyminen aiheuttaisi tarpeettoman pullonkaulan kestävän kehityksen edistämiseen myös jäsenmaissa.
Joidenkin huhujen mukaan EU:n pitkän aikavälin kestävän kehityksen suunnitelma linkitettäisiin osaksi tulevaa Eurooppa 2030 -strategiaa, jonka on tarkoitus astua voimaan nykyisen 2020-strategian umpeuduttua. Ennen kuin työ Eurooppa 2030 -strategian suhteen alkaa, tarvitaan kuitenkin selkeä suunnitelma siitä, miten toimeenpano käynnistetään EU:ssa lähivuosien aikana.
Kestävän kehityksen kokonaisvaltaisen strategian pitäisi kattaa koko Agenda 2030 -toimintaohjelma, mukaan lukien sen periaatteet, 17 tavoitetta sekä toimeenpanon keinot. Sen tulee kattaa niin kotimaiset toimet täällä Euroopassa kuin EU:n ulkosuhteet ja kehityspolitiikka. Strategian pitää siis ottaa kattavasti huomioon kuinka kestävä kehitys saavutetaan EU:ssa, kuinka toimintamme Euroopassa vaikuttaa muiden maiden mahdollisuuteen saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, ja kuinka EU voi tukea muita maita kestävän kehityksen toteuttamisessa.
Toimeenpanosuunnitelmaa varten tulisi myös järjestää avoin konsultaatio, jotta eri toimijaryhmät voisivat tuoda näkemyksensä esiin. Avoin konsultaatio auttaisi tuomaan unionina taas hieman lähemmäksi kansalaisia, joita komissionkin on tarkoitus edustaa. Tämä luottamus tuntuu toisinaan olevan hyvin hataralla pohjalla. Kehys ja sen eurooppalaiset järjestökollegat lähettivät 6. kesäkuuta kirjeen komission puheenjohtajalle Jean-Claude Junckerille vaatien sekä kokonaisvaltaista strategiaa että avointa konsultaatiota.
Myös Suomen ja muiden EU:n jäsenmaiden pitäisi nyt patistaa komissiota, jotta tarvittavat uudistukset saadaan alulle. Hyvä paikka tähän tarjoutuu kesäkuun lopulla, kun EU-johtajat kokoontuvat Brysseliin Eurooppa-neuvostoon. Hyväksyykö Juha Sipilä kollegoineen kestävän kehityksen päätelmät vai rajataanko Eurooppa-neuvoston näkökenttä vain tiiviisti lyhyen aikavälin kriiseihin?