Askelia eteen ja taaksepäin

Tapansa sekä statuuttiensa mukaisesti Kepan 22.4. pidetty kevätkokous hyväksyi yhdistyksen vuoden 2015 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Katsoimme lisäksi aamun seminaarissa tarkemmin ”hullua vuotta 2015” ja joudun toteamaan, että kehitysyhteistyötä ja järjestöjen kehitysyhteistyön tukea koskeneet historiallisen suuret leikkaukset ovat valitettavasti vielä tätä päivää.Leikkaukset koskettavat syvälti Kepan ja sen jäsenjärjestöjen toimintaa, henkilöstöä ja ennen muuta kehitysmaiden ihmisiä, jotka tukemme turvin pyrkivät pysyvästi muuttamaan asemaansa, elinolosuhteitaan ja tulevaisuuttaan. Mutta totesimme myös yhdessä, että näiden asioiden kanssa ei voi ”jäädä tuleen makaamaan”, vaan menemme koko ajan luovasti ja päättäväisesti eteenpäin.* * *Vuosi 2015 antoi maailmalle myös jotakin ainutlaatuista, rohkaisevaa ja vallankumouksellista. Parin vuoden huolellisen valmisteluprosessin jälkeen YK:n 193 jäsenvaltiota hyväksyi syyskuussa kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman, joka käsittää kestävän kehityksen 17 tavoitetta (SDG:t) ja Addis Abeban toiminta-agendan kehitysrahoituksesta ja muista Agenda 2030:n toimeenpanokeinoista.Kaiken kruununa kansainvälinen yhteisö kykeni vielä solmimaan joulukuussa Pariisissa uuden sitovan kansainvälisen sopimuksen ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä. Vaikka ilmastoneuvottelut ovat olleet aivan oma prosessinsa, tämä päätös integroituu Agenda 2030:aan sitä kautta, että ”taistelu ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan” on samalla SDG no 13.Tästä kokonaisuudesta syntyy paketti, jota kutsuisin kestävän kehityksen universaaliksi työkalupakiksi. Se rakentuu paljolti Vuosituhatjulistuksen yhteisin arvoihin ja tavoitteisiin sekä vuosituhattavoitteista saatuihin pääasiassa voittopuolisiin kokemuksiin.Edellisistä se eroaa kuitenkin muun muassa siinä, että se koskee kaikkia maita yhtäläisesti. Ero kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä liudentuu, ja kaikista tulee ”kehittyviä maita”. Esimerkiksi kun Suomi sitoutuu esimerkiksi nostamaan kehitysrahoituksensa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteestaan muu muassa äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi, se sitoutuu saman SDG 1 tavoitteen alla puolittamaan kansallisia köyhyyskriteerejä noudattaen Suomessa köyhyysrajan alla olevien ihmisten osuuden (nyt noin 15 prosenttia) vuoteen 2030 mennessä (siis 7,5 prosenttiin).* * *Kepa on ollut liikkeissään luova, nopea ja ennakkoluuloton ja tarttunut välittömästi Agenda 2030 -ohjelman mukanaan tuomiin velvoitteisiin ja mahdollisuuksiin. Olemme päättäneet ankkuroida toimintamme Agenda 2030:een ja vaikuttaa aktiivisesti sen kansallisen toimintasuunnitelman valmisteluun ja toteutukseen.Agenda auttaa ja pakottaa katsomaan kehityksen kotimaisia ja kansainvälisiä ulottuvuuksia ja velvoitteita yhtä aikaa.Peruuttamattomasti keskinäisriippuvaisessa maailmassa meillä on yhteinen vastuu maapallon tulevaisuudesta. Tämä vastuu yhdistää oman edun, toisen auttamisen ja jokaisen kasvun ihmisenä. Tämä vastuu on myös kannettava yhdessä, ja se voi tapahtua vain yhteistyössä, kaikkia osapuolia mukaan kutsuvassa kumppanuudessa. Tätä kumppanuutta Kepa on nyt lähtenyt etsimään suurten suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja toimijoiden kanssa, joiden työn painopiste on Suomessa.Uuden kumppanuuden kehikkona on Agenda 2030 ja päämääränä vaikuttaa järjestöjen laaja-alaisella asiantuntemuksella rakentavasti sen suomalaiseen toimeenpanoon, niin kotimaassa kuin kehitysyhteistyönkin kautta.Kepan yhteistyökutsu on saanut myönteisen vastaanoton.Koalitioksi kutsumamme löyhä ja epävirallinen monitoimijaryhmä tapasi ensi kerran ”tositoimissa”, kun kokoonnuimme yhteen valtiosihteeri Paula Lehtomäen ystävällisestä kutsusta valtioneuvoston kansliaan 18.2. Tässä tilaisuudessa ilmaisimme yhteisen kiinnostuksemme olla mukana vaikuttamassa Suomen kansallisen Agenda 2030:n toimeenpano-ohjelman valmisteluun ja toteutukseen. Halusimme myös tuoda esille kansalaisyhteiskunnan ja –järjestöjen roolia demokratian yhtenä tukipilarina niin kotimaassa kuin kansainvälisessä toiminnassakin.Läsnä tässä tilaisuudessa olivat Allianssi, SOSTE, VALO/Suomen olympiakomitea, SAK, STTK, Akava, EK ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Meidät otettiin hyvin vastaan. Kiitos siitä!* * *Tällä hetkellä ja aina syksyyn asti useat koalition kumppanijärjestöt ovat liikkeellä Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden tunnetuksi tekemisessä järjestämällä suurien vuosittaisten tilaisuuksiensa yhteydessä kutakin SDG-tavoitetta koskevia seminaareja ja foorumeita. Kepa on lisäksi järjestänyt kuuden työpajan sarjan samasta aihepiiristä.Näiden tapahtumien tuloksia käytetään hyväksi, kun valtioneuvoston kanslia sekä kestävän kehityksen ja kehityspolitiikan toimikunnat valmistelevat Suomen kansallista toimeenpano-ohjelmaa ja esittelevät Suomen valmistelun tuloksia YK:n huippukokouksessa heinäkuussa. Koalition kumppanijärjestöt kokoontuvat myös lähiaikoina fundeeraaman yhteistä toimintaansa jatkossa.Olen nyt suunnilleen käyttänyt tälle blogitekstille minulle varatun tilan. Silti haluan vain mainita yhden suuren asian, jolle Suomen Agenda 2030:n valmisteluissa on toistaiseksi jätetty mielestäni pieni tila.Tämä mielestäni koko Agenda 2030 -ohjelman muutosvoimaisin ja laaja-alaisin haaste koskee yksityisten rahoitusvirtojen mobilisointia ja muuttamista kestävää kehitystä tukeviksi. Tämä vaatii yhteistyötä ja hyvin laajaa dialogia yksityisen sektorin – ja erityisesti finanssisektorin – kanssa sekä monitoimijaosallistumista. En mitenkään näe, että valtioneuvoston kanslialla, kestävän kehityksen toimikunnalla tai kehityspoliittisella toimikunnalla (joka on ansiokkaasti perustamassa omaa työryhmäänsä tätä asiaa varten) olisi riittävät resurssit tämän asian eteenpäin viemiselle. Kuulutan ihan oman toimintaohjelman laatimista Suomen kansallisen toimeenpano-ohjelman yhteydessä, jossa työ- ja elinkeinoministeriöllä ja valtiovarainministeriöllä on myös oltava aktiivinen rooli.