Naisjärjestöjen Keskusliiton ja yhteistyökumppanien tilaisuuden avannut puheenjohtaja Eva Biaudet muistutti Pekingin ohjelman olevan edelleen hyvä osoitus siitä, kuinka paljon naiset tekivät yhdessä töitä saadakseen aikaan yhä ajankohtaisen, kunnianhimoisen dokumentin. Vastikään julkaistu tasa-arvoindeksi nostaa Suomen EU-maiden vertailussa toiseksi, mutta toisaalta vertailua ei pitäisi tehdä maiden, vaan sukupuolten välillä: on kiinnitettävä huomiota miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon kaikkialla yhteiskunnassa. Myös sukupuolten välisen tuloeron kaventuminen on ollut indeksin mukaan huomattavan hidasta Suomessa.
YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän CEDAW -komitean jäsen Niklas Bruun kertoi videopuheenvuorossaan oppineensa komiteajäsenyydessään sen, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon edellytys on, että naiset saavat koulutusta ja pääsevät käyttämään yhteiskunnallista ja poliittista valtaa. Nämä eivät tuo automaattisesti valtaa työ- ja perhe-elämään, mutta näiden puuttuessa on ylipäänsä vaikea päästä tasa-arvoon.
***
Taloudellista sukupuolitutkimusta tehnyt Karlstadin yliopiston kunniatohtori Agneta Stark kertoi kansainvälisen asiantuntijaryhmän havainnosta, jonka mukaan Pohjoismaissa ei olla huomioitu tarpeeksi valtakysymystä: väkivalta ja palkka ovat kovia valtakysymyksiä, joiden osalta on vielä tehtävää. Esimerkiksi Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kipupisteistä. Stark lisäsi, että uskonnosta on tullut tämän lisäksi yhä enenevissä määrin Pohjoismaissa tärkeä valtakysymys, johon tulee kiinnittää huomiota.
Poliitikkojen puheenvuoroissa jatkettiin samaa, nykyisestä tasa-arvokehityksestä huolestunutta linjaa: demareiden Nasima Razmyar totesi, ettei hallitusohjelmassa yksinkertaisesti voida sanoa Suomen olevan tasa-arvoinen maa, kun se ei sitä ole. Saman puolueen Tarja Filatov puolestaan sanoi tasa-arvon olevan rikki eduskunnan valiokunnissa, joissa ei tehdä lainsäädäntötyön kiireisyyteen vedoten lakien sukupuolivaikutusten arviointeja. Myös kokoomuksen Sofia Vikman muistutti, että taloudellisesti vaikeina aikoina tärkeimmät politiikan teon paikat menevät miehille, jolloin naisten välistä yhteistyötä tarvitaan erityisesti.
***
Tilaisuuden päättänyt Naisjärjestöjen Keskusliiton varapuheenjohtaja Terttu Utriainen kertoi huomanneensa myös seminaarissa käydystä keskustelusta, kuinka muutos ja epävarmuus näkyvät tässä ajassa. Tähän asti on helposti ajateltu, että muutos on aina lineaarista, kun se voi olla myös hyppäyksellistä ja kulkea taakse, oikealle, vasemmalle tai eteen. Esimerkissään hän mainitsi Namibian parlamentin, jonka sukupuolijakauma oli saatu tasan yksinkertaisesti lainsäädäntömuutoksella, joka takasi sen, että puolet valituista parlamentaarikoista oli naisia. Utriainen totesikin, kuinka asenteet ja arvot muuttuvat hitaasti, mutta lakia voi muuttaa nopeasti.
Kestävän kehityksen sukupuolten tasa-arvoa koskeva tavoite pyrkii takaamaan naisille täysivaltaisen ja tehokkaan osallistumisen sekä yhtäläiset johtamismahdollisuudet kaikilla päätöksenteon tasoilla politiikassa, taloudessa ja julkisessa elämässä. Suomeen kohdistuu maailmalla suuria odotuksia tasa-arvon edelläkävijämaana. Viime aikojen yhteiskunnallinen kehitys voi viedä meiltä aseman edelläkävijänä. Agenda2030 -tavoitteiden toteuttaminen siten, että sukupuolten välinen tasa-arvo kulkee niissä kaikissa läpileikkaavasti mukana, voi parhaassa tapauksessa vielä hyppäyttää meidät takaisin entiselle uralle.
Naisen nakerrettu euro -keskustelutilaisuus oli osa Agenda 2030 -keskustelutilaisuuksien sarjaa. Seuraava tilaisuus on tiistaina 17. toukokuuta klo 14-16 Helsingin Kampin Narinkkatorilla järjestettävä Ääni työttömälle -toritapahtuma.