Kaivosjätit kohtelevat Suomea kuin kehitysmaata

Yritysvastuuta tarkkaileva kansalaisjärjestö Finnwatch arvioi, että Suomi on menettänyt viime vuosina lähes 50 miljoonan euron edestä tuloja monikansallisten kaivosyhtiöiden verosuunnittelun vuoksi.Suomen puutteellinen verojärjestelmä ja ulkomaiden kanssa solmitut verosopimukset antavatkin yhtiöille mahdollisuuden kohdella Suomea kuin kehitysmaata, järjestö sanoo.Järjestön arvio pohjautuu tänään julkaistuun selvitykseen, jossa tarkastellaan Suomessa kaivostoimintaa harjoittavien monikansallisten yhtiöiden toimintaa vuosina 2011–2014.Tarkastelujakson aikana verosuunnittelu aiheutti Suomen valtiontaloudelle vähintään 49 miljoonan euron veromenetykset, vaikka yhtiöt tilittivät samaan aikaan Suomen maaperästä jalostamillaan kaivostuotteilla jättivoittoja, Finnwatch sanoo.”Veromenetykset ovat valtavat, kun ne suhteutetaan kaikkien Suomessa toimivien 12 metallikaivoksen voitosta maksettuun vain 92 miljoonan yhteisöveroon samalla ajanjaksolla. Samaan aikaan malmeja on louhittu Suomen maaperästä liki neljän miljardin arvosta”, Finnwatchin veroasiantuntija Lauri Finér arvioi.Suomea on viime vuosina aktiivisesti markkinoitu kansainväliselle kaivosteollisuudelle ystävällisenä maana. Esimerkiksi kanadalainen Fraser Institute arvioi viiden vuoden ajan Suomen maailman kaivosystävällisimmäksi maaksi.Suomi saa kehitysmaakohteluaFinnwatchin mukaan kaivospolitiikalla ei ole kuitenkaan onnistuttu saavuttamaan tavoiteltuja taloudellisia hyötyjä yhteiskunnalle, sillä metallikaivosten osuus Suomen bruttokansantuotteesta sekä maksetuista palkoista on vain noin 0,1 prosenttia.”Suomea voi tässä mielessä verrata kehitysmaihin, joiden luonnonvaroja kaivosyhtiöt voivat hyödyntää ilman, että paikallistasolle jää kunnollista korvausta. Esimerkiksi kehittyneenä kaivosmaana tunnetussa Australiassa kaivosverot ovat huomattavasti Suomea korkeammat”, Finnwatchista sanotaan.Vertaus kehitysmaihin on osuva etenkin, jos sitä vertaa kehitysjärjestö ActionAidin helmikuun lopussa julkaiseman raportin päälöydöksiin.ActionAidin mukaan teollistuneiden valtioiden ja kehitysmaiden välillä on edelleen satoja verosopimuksia, joista monet ovat pahasti vanhentuneita ja joutaisivat roskakoriin.Esimerkiksi erityisen epäoikeudenmukaisia nollaverosopimuksia on kehitysmaiden ja länsimaiden välillä yli 20. Sopimuksia, joissa veroaste on sidottu alhaiselle viiden prosentin tasolle, on yhteensä 114.Ainakin 25 kehitysmaan kohdalla tilannetta hankaloittaa, että huonoja sopimuksia on kaksi tai useampi, järjestö sanoo.Esimerkiksi Bangladeshilla, Mongolialla, Pakistanilla, Etiopialla, Sri Lankalla ja Sambialla on kullakin vähintään yli 10 epäreiluksi arvioitua sopimusta länsimaiden kanssa.Sopimuksia siirtomaakaudeltaVaikka verosopimukset ovat itsessään neutraali järjestely maiden välisten pääomaliikkeiden säätelemiseksi, käytännössä monen sopimuksen sisältö rajoittaa valtioiden mahdollisuuksia kerätä verotuloja.”Monet verosopimukset köyhien ja rikkaiden maiden välillä ovat epäoikeudenmukaisia, ja usein takaavat rahavirtojen verovapaan liikkeen köyhistä rikkaisiin maihin. Järjestely voi vain pahentaa globaalia epätasa-arvoa”, Savior Mwambwa, ActionAidin kampanjapäällikkö kommentoi järjestön sivuilla.ActionAidin tilastot paljastavat, että haitallisten verosopimusten kärjessä ovat EU-maat Britannia ja Italia, jolla on kummallakin yhteensä 13 erityisen epäedullista verosopimusta kehitysmaan kanssa. Pohjoismaista Norjalla on kahdeksan, Tanskalla viisi ja Ruotsilla neljä erityisen epäedulliseksi arvioitua sopimusta.Oman sivujuonensa luovat kolonialismin aikakaudelta kumpuavat verotusjärjestelyt. Vaikka valtaosa veroneuvotteluista on käyty siirtomaakauden päätyttyä 1970-luvulla, muun muassa Norjan ja Sierra Leonen välinen sopimus on allekirjoitettu Britannian siirtomaaherra-aikana.The Guardian -lehden analyysin mukaan viiden prosentin osinkoverotusta hyödyntää ainakin 1 500 Euroopassa tai Yhdysvalloissa päämajaansa pitävää suuryritystä.Suomen intressit jyräävät ulkomaillaActionAidin raportissa ei mainita Suomea, mutta Finnwatchin aiemman selvityksen mukaan (pdf) myös Suomen verosopimuksissa kehitysmaiden kanssa on ongelmia. Raportin keskeisimmät sisällöt eivät ole juurikaan muuttuneet sitten raportin julkaisun vuonna 2014, Finnwatchista kerrotaan.Suomella on kehitysmaiden kanssa on yli 70 verotusta säätelevää sopimusta, joista kahdessa sopimusosapuolena matalan tulon valtio, 16:ta alemman keskitulon valtio ja 16:ta ylemmän keskitulon valtio.Vaikka Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa korostetaan kehittyvien maiden verotuksen kehittämisen tärkeyttä, ei verosopimuksia silti arvioida muuten kuin kauppapoliittisin ja Suomen intressejä koskevin perustein.Sopimuksia leimaa myös selittämätön epäjohdonmukaisuus, sillä esimerkiksi Tansanian kanssa sovitussa sopimuksessa veroprosentti on 20 prosenttia, mutta naapurimaa Sambian vastaavassa sopimuksessa vain viisi prosenttia.Suomessa toimivan kaivosteollisuuden verotusongelmiin Finnwatch suosittelee erillistä kaivosveroa, jollainen on useimmilla kehittyneillä valtioilla. Myös verosopimuksia tulisi tarkistaa uudelleen, Finnwatch sanoo.Järjestön mukaan Suomen myös pitäisi ottaa nykyistä aktiivisempi rooli muun muassa OECD:n ja EU:n piirissä esimerkiksi edistämällä yhteisen yritysverotuspohjan kaltaisia pysyviä ratkaisuja.