Suomen kehityspolitiikan suunta muuttuu

Keskisuomalaisessa (23.2.) julkaistu artikkeli Kehityspolitiikan pitkä linja säilyy antaa ruusuisen kuvan niistä perustavanlaatuisista muutoksista, joita hallituksen äkkinäinen leikkauslinja ja merkittävä suunnanmuutos kehitysyhteistyörahoituksen kohdentamisessa ovat aikaansaamassa.Ei voida puhua ”hienoisesta painopisteen muutoksesta”, kun sekä Suomen varsinaisesta kehitysyhteistyöstä että esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestöjen tekemän työn kokonaisrahoituksesta leikattiin kerralla 43 prosenttia.Kansalaisjärjestöjen tekemään kehitysyhteistyöhön kanavoidaan tänä vuonna 65 miljoonaa euroa kun samaan aikaan kehitysrahoitusyhtiö Finnfundia tuetaan 130 miljoonalla eurolla.Merkittävät määrärahaleikkaukset sekä kohdennuksen muutokset keskeyttivät monet hankkeet ja ohjelmat. Kun muutoksia tehdään, tulisi ne ainakin toteuttaa vähitellen, jotta hankkeita ei jouduttaisi ajamaan alas hallitsemattomasti ja nopeasti.***Suomen etua ja lisäarvoa korostetaan hallituksen uusissa linjauksissa kuin 1980-luvulla konsanaan. Samaan aikaan Suomi haluaa painottaa kehitysmaiden omistajuutta ja vastuuta sekä kehitysmaiden omien kykyjen ja yrittäjyyden vahvistamista. Jääkin nähtäväksi, kuinka Suomen edun ja osaamisen hyödyntäminen ja kehitysmaiden omistajuus sovitetaan yhteen käytännössä.Vähintäänkin suomalainen lisäarvo on nähtävä laajasti – esimerkiksi tasa-arvo- ja vammaiskysymysten ja osallistavan demokratian asiantuntemuksena.On tärkeää, että suomalaiset voivat seurata veroeurojensa käyttöä ja mitä rahoilla saadaan aikaan. Kehitysjärjestöjen työtä ja varojen käyttöä valvotaan tarkasti ja kehitysyhteistyöllä on laajat avoimuus-, tilivelvollisuus- ja raportointivaatimukset.Vaatimusten on tarpeen koskea myös entistä suuremman osuuden kehitysyhteistyövaroista saavaa yksityisen sektorin tukea. On myös suomalaisten yritysten kilpailuetu, että niiden toiminnan vastuullisuutta edellytetään ja kehitetään.***Ritva Reinikka kiittelee haastattelussa, kuinka leikkauksista ollaan selvitty henkisesti. Rohkenen epäillä, että tilanne olisi vastaava etenkään kehitysmaissa, joihin leikkaukset osuivat kipeimmin.Pelkästään Plan International Suomi joutuu luopumaan muun muassa kolmesta tuloksellisesta hankkeestaan: laajasta lastensuojeluohjelmasta Aasiassa, varhaiskasvatusohjelmasta Keniassa ja nuorten naisten työllistämisohjelmasta Pakistanissa. Näille lapsille ja nuorille kyse ei ole ”henkisestä selviytymisestä”, vaan koko heidän loppuelämänsä suuntaan vaikuttavista päätöksistä.***Artikkelissa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan afrikkalaiset lapset eivät oppisi kouluissa. Opettajien hyvä koulutus ja koulujen varustaminen siten, että siellä vietetyn ajan voi omistaa yksinomaan opetukseen vaativat kiistatta resursseja. Kehitystä on myös tapahtunut: maailmanlaajuisesti tyttöjen ja poikien osuudet peruskoululaisista ovat tasoittuneet ja liki 90 prosenttia kehitysmaiden lapsista pääsee peruskouluun.Laadukas ja tuloksellinen kehitysyhteistyö perustuu pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. Kehityspolitiikkamme on kokenut tässä suhteessa kovan kolauksen.Olen kuitenkin Ritva Reinikan kanssa samoilla linjoilla siinä, että yhteistä tahtoa asioiden eteenpäin viemiseksi edelleen löytyy. Kuten tähänkin asti, järjestöt ovat edelleen sitoutuneita kertomaan työstään avoimuuden ja tuloksellisuuden periaatteita noudattaen.