”Mikseivät ihmiset saisi olla köyhiä?”

Otsikon provokatiivisen kysymyksen esitti professori Neera Chandhoke, tapahtuman pääpuhuja. Politiikan tutkimuksen parissa Jawaharlal Nehrun yliopistossa Intiassa toimivan Chandhoken mukaan köyhyys on vallannut kehitystutkijoiden, filosofien ja politiikan tutkijoiden agendat mutta keskusteluissa on vakavia puutteita.Viitaten jopa Hegeliin ja Marxiin hän marssitti eteemme todistusaineistoa siitä, miten köyhyys on kiinteä osa koko modernin, teollisen maailman historiaa ja olemassaoloa. Jos systeemi luo köyhyyttä, sen tulee olla myös moraalisesti vastuussa tilanteen korjaamisesta.Professori Chandhoke esitti, että yhteiskunta ja yhteisö ovat sosiaalisesti vastuussa, elleivät yksilön universaalit ihmisoikeudet toteudu; näiden joukossa oikeus olla olematta köyhä. Täten valtion ja yhteiskunnan perusperiaatteena tulisi olla uusjakoon pohjaava oikeudenmukaisuus, jossa resursseja ja hyvinvointia jaetaan radikaalisti uudelleen kansalaisten keskuudessa (redistributive justice). ***Kehitystutkimuksen seuran järjestämän tapahtuman teemana oli tänä vuonna vaihtoehtoiset kehitysparadigmat, eli kehitysajattelun ja kehitysyhteistyön valtavirrasta poikkeavat ajatusmallit, filosofiat ja ratkaisuyritykset. Yksi työryhmä pohti esimerkiksi sitä, miten paikalliset ihmiset voisivat osallistua aktiivisesti päätöksentekoon luonnonvarojen hallinnassa.Tiina Kontinen Jyväskylän yliopista, Niko Humalisto Turun yliopistosta ja Auli Starck Kepasta puolestaan vetivät työryhmää, joka etsi kansalaisjärjestöille vaihtoehtoja tilanteessa, jossa julkinen rahoitus on vähentynyt dramaattisesti. Kirkon Ulkomaanapu ja World Vision esittelivät omia yhteistyömallejaan yksityisen sektorin kanssa.Vilkkaaseen keskusteluun osallistui myös tutkijoita ja pienten järjestöjen edustajia. Huolta aiheutti se, että nyt isot ja kansainvälisesti hyvin verkostoituneet järjestöt pärjäävät, mutta pienemmät joutuvat lopettamaan toimintansa niiden toiminnan tuloksellisuudesta riippumatta.***Omassa työryhmässäni pohdittiin alkuperäiskansojen poliittisia tavoitteita, kansanliikkeiden yhteiskunnallista aktivismia ja valtioiden yrityksiä toteuttaa vaihtoehtoisia politiikkalinjauksia.Professori Wolfram Schaffar Wienin yliopistosta kertoi Thaimaan perustuslakiin kirjatusta kohtuutaloudesta (sufficiency economy). Se on buddhalaisuuteen pohjaava kehitysmalli, jolla pyritään luonnon ja ihmisen väliseen harmoniaan maataloudessa. Schaffar esitti, että toisinkuin Latinalaisessa Amerikassa, jossa vaihtoehtoiset kehitysparadigmat on yhdistetty progressiivisiin hallituksiin, liittyvät ne Thaimaassa konservatiiviseen ja autoritääriseen politiikkaan.Päivi Ahonen puolestaan esitteli toisen aasialaisen kuningaskunnan – Bhutanin – vaihtoehtoista onnellisuuspolitiikkaa ja etenkin koululaisten näkemyksiä kestävästä kehityksestä. Marko Ulvila ja Ruby Van Der Wekken Siemenpuusäätiöstä ja Outi Hakkarainen Kepasta kertoivat, millä tavoin järjestöt ja aktivistiliikkeet käyttävät vaihtoehtoisia kehitysparadigmoja työssään.Perjantaina maisterityöpajassa parikymmentä eri alojen opiskelijaa esitteli kehityskysymyksiä käsitteleviä graduaiheitaan. Ajankohtaisia olivat erityisesti ilmastonmuutos, kestävä energia, kestävä vesihuolto ja muuttoliikkeet. Muun muassa Meksikosta, Tansaniasta, Ghanasta ja Kiinasta kotoisin olevat opiskelijat edustivat laajaa kirjoa suomalaisia yliopistoja.***Kehitystutkimuksen valtava suosio tutkijoiden ja opiskelijoiden keskuudessa on suuressa ristiriidassa sen kanssa, että ulkoiset puitteet tutkimuksen tekemiselle ovat erittäin huonot.Viime vuosien aikana Kehitysmaatutkimuksen tutkijakoulu (Devestu) on lopetettu. Nykyhallituksen kehitysyhteistyöleikkausten johdosta Suomen Akatemian kehitystutkimuksen rahoitus laitettiin kokonaan jäihin.Ulkoasiainministeriön tilaustutkimukset lopetettiin jo aikaisemmin. Yliopistojen yleisiin irtisanomisiin ja rahoituksen kutistumiseen yhdistettynä tulevaisuus ei näytä valoisalta kehitysmaatutkimuksen kaltaisille pienille ja marginaalisille oppiaineille.***Kritiikki kehitystutkimusta kohtaan kuului myös aikaisempaa selvemmin tutkimuspäivien yleisökommenteissa. Tutkijoilta tivattiin vaikkapa sitä, miksi Suomen tulisi välittää kehitysmaista, kun sillä ei ole kolonialistista historiaa. Tai sitä, milloin kehitysmaat lakkaavat syyttämästä pohjoisen maita ongelmistaan.Kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteeri Marikki Stocchetti vastasi napakasti, että jos suomalaisella on puuvillapaita päällä, kännykkä taskussa ja kahvikuppi kädessä, hän on osa globaalille Etelälle epäsuotuista maailmantaloutta, ja siksi siitä myös vastuussa.  ***Kehitystutkimuksen päivät osoittivat, että alan tutkimus on voimissaan rahoitusleikkauksista ja kasvavasta kritiikistä huolimatta. Suuri määrä tutkijoita ja opiskelijoita eri puolilla Suomea tuottaa uutta, korkealaatuista tietoa kehitysmaakysymyksistä.He jatkavat ponnisteluja, jotta ymmärryksemme kehitysmaista ja globaaleista ongelmista pohjaisi tutkittuun tietoon, eikä ennakkoluuloihin, mielikuviin tai tarkoitusperäisiin poliittisiin yksinkertaistuksiin.Elämme ennennäkemättömien globaalien haasteiden edessä, eikä silmien ummistaminen ja kansallisvaltion rajojen sisälle käpertyminen auta. Nyt on se hetki, jolloin yliopistojen – miksei poliittisten päättäjienkin – tulisi nimenomaan profiloitua globaalien ongelmien ratkaisijoina.Kirjoittaja on kehitysmaatutkimuksen tohtori ja tutkija Helsingin yliopistossa sekä Kepan hallituksen varapuheenjohtaja.Kehitystutkimuksen seura on kaikille kehitysmaakysymyksistä kiinnostuneille avoin tieteellinen seura. Seura toimii linkkinä tutkijoiden, opiskelijoiden, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen välillä ja edistää monitieteistä kehitystutkimusta ja vuorovaikutusta alan eri toimijoiden kesken. Seuralla on yli 150 jäsentä, joiden joukossa on alan keskeisiä vaikuttajia Suomessa.