Uutisessa kerrottiin, että samalla viikolla parlamentin valiokunnalle luovutettaisiin raportti, jonka mukaan puolet EU:n vuosittaisista kehitysyhteistyömäärärahoista, eli 13,7 miljardia euroa vuodessa valuu hukkaan projektien huonon hallinnan, vastaanottajamaiden korruption ja varojen väärinkäytön vuoksi.
Grässlen raportissa esitetyt väitteet veroeurojen haaskaamisesta on johdettu EU:n suurlähetystöjen – delegaatioiden – raporteista, jotka ovat normaali osa EU:n kehitysyhteistyön hallintoa ja riskinhallintaa. Delegaatiot arvioivat vuosittain kaikki käynnissä olevat hankkeensa kolmiportaisella asteikolla sen mukaan kuinka todennäköistä on, että ennalta arvioiduissa maksatusaikatauluissa ei pysytä tai että kaikkia hankkeille asetettuja tavoitteita ei saavuteta.
Tämä arviointi tehdään joka vuosi sen takia, että mahdollisia riskejä voidaan ennakoida ja mahdollisiin ongelmiin puuttua hyvissä ajoin. Järjestelmällä varoitetaan hankkeista, jotka tarvitsevat lisähuomiota ja väliarviota toimintojen mahdollista uudelleen suunnittelua varten. Jos tarkistusten jälkeen jokin hanke keskeytetään tai sen maksatukset myöhästyvät, ei se tarkoita veroeurojen valuneen hukkaan. Ennemmin se tarkoittaa, ettei kyseisiä euroja ole vielä ehditty käyttää.
Lyhyessä jutussa on muitakin asiavirheitä. Kyseessä ei ole parlamentille luovutettava virallinen raportti, vaan Grässlen itsensä laatima epävirallinen dokumentti, jota ei ole julkaistu. EU:n kehitysyhteistyön määrä vuonna 2014 ei myöskään ollut 30 miljardia euroa kuten uutisissa väitettiin, vaan 58 miljardia (josta komission hallinnoiman kehitysyhteistyön osuus on 12 miljardia). 30 miljardia on ilmeisesti saatu laskemalla kaikkien komission sillä hetkellä käynnissä olevien hankkeiden yhteenlaskettu koko.
Uutinen kuvastaa hyvin kehitysyhteistyöhön usein liitettäviä harhoja. Kehitysyhteistyötä tehdään lähtökohtaisesti vaikeissa ja epävakaissa oloissa. Siksi hankkeisiin liittyy aina riskejä. Kehitysyhteistyötä tehdään pitkälti juuri sen takia, että näitä riskejä on. Korruption vastaisia ohjelmia kun ei tarvita maissa, joissa korruptiota ei esiinny.
Aina kun kehitysyhteistyössä ilmenee ongelmia tai väärinkäytöksiä, vaaditaan kehitysyhteistyöltä julkisuudessa tarkempaa hallinnointia ja rahankäytön valvontaa. Vaikka usein nämä väärinkäytökset ilmenevät kehitysyhteistyön hallinnointi- ja seurantajärjestelmistä. Ja juuri siitä tässäkin pienessä skandaalissa on ollut kyse. Grässlen raportin johtopäätös on, että EU:n kehitysyhteistyövarojen käyttäminen vaatisi mullistavia uudistuksia, vaikka raportin luvut ovat peräisin seurantajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on valvoa sitä, miten rahoja käytetään ja puuttua ongelmiin ajoissa.
Vaikka Grässlen kommentit ja aiheesta tehdyt uutiset pohjautuvat väärin ymmärrettyyn tietoon, on Grässlen suositukseen silti syytä suhtautua vakavasti. EU:n varojen käyttöä kehitysyhteistyöhön tulee valvoa tarkkaan. Onneksemme näin juuri tapahtuukin. Muuten Grässle ei olisi tietoja väärin tulkittavakseen ikinä saanut.
Toivoisimme median olevan jatkossa tarkempi ja yrittävän paremmin selvittää, mistä tällaisissa uutisissa on kyse. Nyt Talouselämä on julkaissut vetävällä otsikolla jutun, jonka sisältö on suoraan muualta lainattu ilman toimituksellista faktantarkistusta. Toivomme, että tällaisissa uutisissa tarkistettaisiin jatkossa lähteet huolellisimemmin.