Uusi vuosi 2016! Moni meistä on varmasti odotellut jo pitempään hetkeä, jolloin voi jättää viime vuoden taakseen ja suunnata katseet tulevaisuuteen. Viime syksyn jäsenkyselyssä saimme yhdeltä jäsenjärjestöltä mainiot eväät: ”Ei pidä jäädä tuleen makaamaan”. Mielestäni voisimme koko kehitysjärjestöjoukko ottaa nämä sanat vuoden 2016 motoksi!Haasteita on edelleen paljon ja meitä kehitysyhteistyön työmiehiä ja -naisia on vähemmän. Samaan aikaan haasteiden kääntöpuolena avautuu joukko mahdollisuuksia, joita meidän on paitsi hyödynnettävä myös olla aktiivisesti rakentamassa. Yhtenä esimerkkinä voisi toimia viime vuonna kuumennut, tavallista kriittisempi keskustelu kehitysyhteistyöstä ja sen merkityksestä. Matti Kääriäisen ”Kehitysavun kirous” -kirjan julkaisu ja sitä seurannut keskustelu mediassa vei peruskysymysten äärelle: miksi Suomi tekee kehitysyhteistyötä tai mitä tuloksia siitä on saatu?Samalla availtiin ovia myös tärkeälle keskustelulle siitä, miten köyhyyttä ja eriarvoisuutta ylipäätään voidaan vähentää. Kehitysjärjestöjen onkin nyt pystyttävä voittamaan kamppailu suomalaisten sydämistä: Meidän on kyettävä kertomaan tarinaa vastuullisesta Suomesta ja kuinka me olemme kantamassa – ja tulemme edelleen kantamaan – kortemme kekoon paremman maailman puolesta.Toistaiseksi kehitysmaaliike on onnistunut taistelussa arvostelijoita vastaan hyvin, sillä kiivaasta keskustelusta huolimatta kehitysyhteistyön kannatus ulkoministeriön vuosittaisessa kyselyssä nousi peräti 87 prosenttiin. Se on onnistuminen, johon harva uskoi ennen kyselyä!***Suomen nykyhallinnon toimissa on kuitenkin tullut yhä selvemmin esille se, ettei kansalaisjärjestöjä ja -liikkeitä haluta osallistaa yhtä paljon kuin aikaisempien hallitusten aikana. Nopeaa marssivauhtia ja rajattua osallistumista on perusteltu tiukalla taloustilanteella. Vaihtoehtoja kuulemma ei ole ja koko Suomea taivutellaan tukemaan suurta suomalaista projektia, Suomen kilpailukyvyn parantamsta.Ajattelutavan muutokset Suomen harjoittamassa kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä ovat huikeat edellisiin hallituksiin verrattuna. Nyt siirrytään takaisin menneiden vuosikymmenten siirtomaa-ajatteluun, jossa rikas ja viisas pohjoinen näyttää esimerkkiä ja vie omia ratkaisujaan kehitysmaihin. Dramaattinen järjestörahoituksen leikkaus kertoi myös pelkistetysti kehityspolitiikan nykyisistä painopisteistä, joihin järjestöt eivät kuulu.Toisaalta uhkakuvat järjestöjen toimintaedellytyksille ovat synnyttäneet aivan uudenlaisen yhdessätekemisen hengen. Viime kesän ja syksyn Pelastetaan kehitysyhteistyö -kampanja kokosi suuria ja pieniä järjestöjä taistelemaan järjestörahoituksen puolesta. Yli 40 000 suomalaisista allekirjoitti kehitysyhteistyön leikkauksia vastustavan vetoomuksen ja keskustelu kävi vilkkaana lehtien palstoilla ja sähköisessä mediassa. Loppusyksystä ohjelmatukea saavien järjestöjen johtajat sopivat, että yhteistyötä tiivistetään edunvalvonnan ja kansalaisyhteiskunnan puolustamisen rintamalla.YK:n uusi kehitysohjelma Agenda 2030 on ainutlaatuinen askel koko kansainvälisen yhteisön yhteistyön saralla. Myös joulukuussa pidetty YK:n ilmastokokous Pariisissa osoitti, että yhteisiä tahotiloja on mahdollista synnyttää ja ne syntyvät – vaikkakin vasta äärimmäisessä hädässä. Agenda 2030 merkitsee suurta ajattelutavan muutosta siitä, miten taataan kaikille ihmisarvoinen elämä. YK:n Agenda 2030:n universaaliusperiaatteen mukaisesti muutokseen on pyrittävä kaikkialla. Me kaikki olemme samassa veneessä ja samat rakenteelliset valuvirheet tuottavat samoja oireita ja seuraamuksia kaikkialla. Pakolais- ja maahanmuuttajien virran myötä suomalaisten vaalima lintukotoajattelu on murtunut. Kaukana olevat ja ratkaisematta jääneet kysymykset ovat näkyviä ilmiöitä myös täällä kotipohjolassa. Kaukana onkin nyt ja tässä: globalisaation keskinäisriippuvuus alkaa vähitellen mennä jakeluun.***Olemme viimeisen puolen vuoden aikana pohtineet, millainen Kepa on vuoden 2016 alusta ja mikä muu siinä on erilaista kuin pelkästään vähäisemmät resurssit ja kevyempi läsnäolo kehitysmaissa? Toivon, että pienempi Kepa kehittyy vieläkin ketterämmäksi. Nopeuden myötä siihen voi tarttua myös aimo annos lisää rohkeutta. Kysymme entistä aktiivisemmin, mitä ulkomaailman ilmiöt tai jäsenjärjestöjen esiintuomat kysymykset tarkoittavat toiminnallemme. Pystymme tekemään nopeitakin päätöksiä ja muutoksia toimintaamme. Vaikka joitakin toimintoja on jouduttu lopettamaan, Kepa jatkaa jäsenten tärkeimpinä pitämiä tehtäviä: järjestöjen kouluttamista kehitysyhteistyössä, hankeneuvontaa, globaalikasvatustyön tukemista, opettajakoulutusta, Maailman Kuvalehden julkaisemista, Maailma kylässä -festarien järjestämistä ja vaikuttamistyötä sekä viestintää ajankohtaisista ja tärkeistä globaaleista ongelmista ja ratkaisuista.Jäsenkyselyt kolmen vuoden ajalta 2013-2015 antoivat meille selkeän kuvan jäsenjärjestöjemme näkemyksistä ja toiveista. Sen perusteella meillä näyttää edelleen olevan vankka jäsenistön luottamus ja vahva perustyytyväisyys toimintaamme ja palveluihimme. Se ei kuitenkaan tarkoita, emmekö voisi edelleen kehittää Kepaa niin, että se tukee ja puolustaa jäsenistön toimintaedellytyksiä vieläkin paremmin.
Ei jäädä tuleen makaamaan! – Inspiraation sanoja vuodelle 2016
Kehitysyhteistyöjärjestöillä on takanaan iso vuosi, jonka mukanaan tuomat haasteet eivät ole loppumassa kuluvana vuonna. Kääntöpuolena avautuu kuitenkin myös mahdollisuuksia, joita järjestäkentän on oltava aktiivisesti mukana rakentamassa.
Teksti: Timo Lappalainen