Samasta syystä on ongelma, jos yritykset eivät maksa verojaan vaikkapa Sambiaan, jos ne kaivavat sen maaperästä kuparia. Tai Mosambikiin, kun ne panevat mosambikilaisten iloksi olutta.Usein yritykset voivat halutessaan vältellä verotusta tietyissä maissa laillisesti. Monimutkaiset verojärjestelyt, usein veroparatiisien kautta, ovat arkipäivää kansainvälisessä bisneksessä.Eilen paljastui, että kehitysministeri Lenita Toivakka (kok.) on järjestellyt omistuksiaan holding-yhtiöön Belgiaan. Tänään pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi Hesarille, että ”kyllähän Suomessa paljon näitä yritysjärjestelyjä tehdään niin kuin Euroopan maiden sisällä”.Hän on oikeassa. Paljon niitä tehdään myös globaalisti. Toivakan käyttämä holding-järjestely on vain yksi tapa, isoilla tekijöillä on paljon muitakin kikkoja.Ulkoministeriössä valmistellaan paraikaa uutta kehityspoliittista linjausta. Toivoa saattaa, että siinä otetaan voimakkaasti kantaa niin omistusten avoimuuteen kuin verosuunnitteluun ja verojen välttelyyn.Luultavasti siinä ainakin korostetaan, että kehityspolitiikkaa tehdään aloilla, joissa Suomella on asiantuntemusta. Tällä alalla on. Meillä nimittäin on maassa hallitus, joka tietää omistusten piilottelusta ja verojen välttelemisestä paljon.Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen toimitussihteeri. Kepan blogeissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.
Kehitysministeri Toivakka välttelee veroja Suomessa kuin suuryritykset kehitysmaissa
Veroja maksetaan, koska niillä rakennetaan tiet ja koulut — ja maksetaan presidentin palatsin ylläpito. Jokseenkin näin kollegani Gregory Haambote selitti Itä-Sambiassa joskus vuoden 2004 tienoilla naisjärjestölle, kun nämä ihmettelivät tuloveroa. Harmaa talous oli ainakin tuolloin Sambian maaseudulla yleistä. Tyypillisin valuutta oli pahalta haiseva, ryppyinen seteli, jonka nimellisarvon tunnisti erityisesti väristä.
Teksti: Esa Salminen Kuva: Sakari Piippo