Uskotaanko YK:hon enää?

YK:n jäsenmaat ovat jo neuvotelleet kokouksen lopputulemasta viikkokausia New Yorkissa. Neuvottelut ovat olleet vaikeat. Vaikeita aiheita ovat erityisesti verokysymykset ja maiden välinen vastuunjako. Vanhat teollisuusmaat eivät suostu myöntämään, että vastuu köyhyyden kitkemisestä on kaikkien maiden yhteinen. Yhteisen, mutta eriytetyn vastuun periaate on hyväksytty YK:n ilmastoneuvottelujen selkärangaksi, mutta kehityspolitiikkaan sitä ei haluta tuoda.Verotus on noussut agendan kuumaksi perunaksi. Viikonlopun aikana kansalaisjärjestöfoorumissa vierailleet YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja norjalainen, neuvotteluja puheenjohtanut Geir Pedersen toistivat samaa viestiä. Konferenssin neuvotteluluonnos sisältää monia sitoumuksia verojärjestelmän resurssoinnista ja verovälttelyn torjumisesta. Maiden välillä  vallitsee yhteisymmärrys, että pääomapako kehitysmaista on noussut yhdeksi aikamme suurimmista kehitysrahoitushaasteista. Maat eivät kuitenkaan ole valmiita sitoutumaan juuri mihinkään konkreettisiiin toimiin pääomapaon estämiseksi. Suurin vääntö käydään siitä, voidaanko YK:n alaisuuteen perustaa uusi verotoimielin. Tällä hetkellä kansainvälisistä verosäännöistä päätetään OECD:n alaisuudessa. Järjestössä äänivaltaa pitävät vanhat teollisuusmaat. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, ettei kehitysmaiden verotusoikeutta olla valmiita lisäämään kansainvälisissä verosopimuksissa ja etteivät matalan tulotason maille oleelliset kysymykset, kuten haitalliset verohelpotukset, päädy lainkaan kansainväliselle agendalle.***Suomi osana EU:ta vastustaa uuden verotoimielimen perustamista. EU-maat haluavat puolustaa OECD:n asemaa ja valtaansa veropolitiikassa. Lisäksi monia vaivaa uskon puute YK-järjestelmään. Olen kuullut jo usean – myös Suomen edustajan – puhuvan YK:sta lähinnä keskustelufoorumina, jossa ei saada aikaan tehokkaita päätöksiä. Tehokkuus menee edustuksellisuuden ja yleismaailmallisuuden edelle ja polarisoituminen ollaan valmiita hyväksymään. Konferenssin käytävillä liikkuvien huhujen mukaan OECD-maat ovat jopa uhkailleet kehitysmaita kehitysavun vähentämisellä, jos ne tukevat uutta YK:n alaista toimielintä.Kokouksen agendalla keskeistä sijaa pitää myös yksityinen sektori. Kehitysavun laskiessa monet maat toivovat, että kehitysavun rooli muuttuu suorasta köyhyyden vähentämisestä vipuvoimaksi. Sillä tarkoitetaan, että kehitysapurahalla vivutaan yksityistä rahaa kehitysmaihin takaamalla yritysinvestointien riskit. Järjestöt joka puolelta maailmaa ovat painottaneet, että kehitysavulla on edelleen tärkeä rooli köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisessä, eikä pelkillä yritysinvestoinneilla voida taata samaa tulosta. Maat eivät ole edes suostuneet sitoumaan siihen, että kehitysapurahalla vivutut yksityisten investointien kehitysvaikutukset ja ihmisoikeusriskit arvioitaisiin ennalta.***Järjestöt ovat myös peräänkuuluttaneet julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuushankkeiden avoimuuden lisäämistä. Tutkimusten mukaan monissa kumppanuushankkeissa investointien hinnat nousevat markkinahintojen yläpuolelle, eikä korruptiolta olla säästytty. Pahimmassa tapauksessa hankkeet lisäävät kehitysmaiden velkataakkaa, jos rahoitus on lainapohjaista.Neuvotteluja käydään kontekstissa, jossa kehitysapu on laskusuunnassa, erityisesti Suomessa. Suomi ja muut EU-maat ovat luvanneet siirtää 0,7 % kehitysaputavoitteensa vuodesta 2015 vuoteen 2030. Samalla Suomi priorisoi kehitysmaiden verotulojen lisäämistä. Keskiviikkona Suomi julkaisee tukensa OECD:n uudelle veroaloitteelle.***Addis Abeban konferenssi on ministeri Toivakan ensimmäinen kansainvälinen korkean tason kehityspoliittinen kokous. Toivakka osallistuu viikon mittaiseen kokoukseen vain maanantaina. Suomen viralliseen valtuuskuntaan ei tällä kertaa kuulu muita kuin virkamiehiä. On vaikea olla vertaamatta valtuuskuntaa Ruotsin vastaavaan, jossa on pääministeri Stefan Löfvenin lisäksi kaksi ministeriä, kymmeniä jäseniä ja useita järjestöedustajia. Suomen asema kansainvälisillä areenoilla on nykytilanteessa väistämättä pienenemässä.Konferenssissa ollaan tällä hetkellä tilanteessa, jossa EU-maat haluavat neuvottelut äkkiä loppuun. Ne tukevat New Yorkissa viikko sitten hyväksyttyä neuvotteluluonnosta. G77-mailla on aikaa kello 15 saakka ilmoittaa, hyväksyvätkö ne luonnoksen. Jos neuvottelut avataan uudestaan, uhkaa EU, että niistä tulee hyvin vaikeat, koska kompromisseihin ei enää ole suurta valmiutta. Jos neuvotteluja jatketaan, voi koko konferenssi epäonnistua. Toisaalta kansalaisjärjestöt ovat sitä mieltä, että jos neuvotteluja ei jatketa eikä konkreettisiin sitoumuksiin suostuta, on konferenssi epäonnistunut jo ennen alkamistaan.