Hyödyttääkö tietoteknologia kaikkein köyhimpiä?

Viime vuoden lokakuussa uutisoitiin, että kehitysmaiden lapsille suunnattu läppärihanke, One Laptop Per Child, laittaa pillit pussiin ja lopettaa. Hankkeen arvionnissa todettiin, että pelkästä teknologisesta vempaimesta ei ole suurtakaan hyötyä, jos sen käyttöä ei ole tukemassa hyvä opettaja.Tuore Maailmanpankin tutkimus ”Development as Freedom in a Digital Age” jatkaa samasta aiheesta. Se kysyy, missä olosuhteissa informaatioteknologiasta on hyötyä kaikkein köyhimmille ihmisille.Teoksen kirjoittaja Björn-Sören Gigler otti tutkimuksen kohteeksi 513 intiaania, jotka elävät hyvin köyhissä yhteisöissä Bolivian ylängöillä.Gigler onnistui ajoittamaan tutkimuksensa hyvin: hän haastatteli ihmisiä ennen kuin he saivat paikallisilta järjestöiltä internetiin liittyvää koulutusta ja pääsi myös sen jälkeen havainnoimaan muutosta.Ennakko-odotukset korkeallaEnnen kuin ihmiset pääsivät työpajoihin opettelemaan tietokoneen ja netin käyttöä, jotkut heistä olivat käyttäneet televisiota, harvat puhelinta ja vielä harvemmat internetiä.Odotukset olivat kuitenkin suuret: etenkin köyhimmät naiset uskoivat internetin tuovan lisää elämänlaatua. Eniten netistä toivottiin oppimateriaaleja, neuvoja maanviljelyyn ja kansalaisoikeuksiin sekä vinkkejä työllistymiseen.Kun kysyttiin, miksi nettiä ei olla käytetty aiemmin, esille nousivat perussyyt, kuten se, että missään ei ole nettiyhteyttä tai laitteita, joilla käyttää sitä (36 prosenttia), ja että se on liian kallis. Toisaalta monen mielestä suuri syy oli taitojen puute (21 prosenttia). Vain kaksi prosenttia piti internetiä hyödyttömänä.Giglerin mukaan suurin osa hänen kohtaamistaan alkuperäiskansoista suhtautui periaatteessa avoimin mielin uuden teknologian käyttöön.”Naapurikylä menestyy paremmin”Kun nettikoulutus alkoi, Gigler kuvaa, kuinka 3 900 metrin korkeudessa sijaitsevassa Tiwanakussa joukko naisia asettui tietokoneiden ympärille ja alkoi tehdä hakuja liittyen omaan asuinalueeseensa.Tauolla naiset kokoontuivat kiihkeästi keskustelemaan netistä löytämästään tiedosta. Tiwanakussa on merkittäviä arkeologisia raunioita, ja kylä sijaitsee Titicaca-järven läheisyydessä. Naiset olivat huomanneet, että saman järven saarella, Perun puolella, (rauniottomat) yhteisöt saivat ilmiselvästi merkittäviä tuloja turismista, sillä ne olivat onnistuneet perustamaan osuuskunnan, joka houkutteli turisteja ja joka myös tarjosi vieraille asumuksen, ruuan ja mahdollisuuden ostaa yhteisön valmistamia tekstiilejä.Giglerin mukaan ”koneista” tuli nopeasti modernin elämän symboli intiaaninaisille.Paikallisjärjestöt avainasemassaNettityöpajojen tulokset olivat pääosin myönteisiä. Tietoteknologian käyttö helpotti köyhien mahdollisuutta päästä tiedon lähteille, ja sitä kautta heidän asemansa tasavertaisina kansalaisina kohentui. Suuri muutos tapahtui myös itseluottamuksessa ja omakuvassa. Modernien laitteiden hallinnalla oli positiivinen psykologinen vaikutus hyvinvointiin.Intiaanit pitivät myös tärkeänä sitä, että internetin avulla heidän mahdollisuutensa kouluttautua paranivat. Etenkin syrjäseudun nuorten katsottiin pääsevän tasavertaisempaan asemaan kaupunkinuorten kanssa.Avaintekijänä Gigler pitää ”välittäjinä” tomineita paikallisia järjestöjä, joita intiaanit pitivät ”ominaan”. Ne mahdollistivat sen, että köyhien ja usein lukutaidottomien intiaanien ei tarvinnut hävetä omaa osaamattomuuttaan.Tietotekniikka osattiin myös tuoda kulttuurisesti oikealla tavalla osaksi yhteisön toimintaa. Tärkeintä oli, että tietokoneet eivät olleet oppimisen keskiössä, vaan lukemaan ja kirjoittamaan opettelu, koko yhteisön osallistuminen ja sen omat kiinnostuksen kohteet.Tekniikka ei vaikuta valtarakenteisiin”Teknologia itsessään ei saa synnyttää kysyntää, vaan sen pitää vastata jo olemassaoleviin tarpeisiin, siihen mitä ihmiset todella haluavat”, tiivisti digitaalisen teknologian asiantuntija Anne-Marie Slaughter Center for Global Development -ajatushautomossa pitämässään luennossa alkuviikosta.Slaughterin mukaan informaatioteknologia on tuomassa muutosta siihen, miten kehitysyhteistyötä ja katastrofiapua tehdään.Yhtenä syynä on se, että asioiden mittaamisesta ja tarkkailemisesta on tullut aiempaa helpompaa. Nykytekniikalla voidaan vahvistaa köyhien omistusoikeutta maahan, lähettää rahaa rajojen yli tai vaikkapa estää korruptiota nettiin tehtävillä nimettömillä ilmoituksilla.Vaikka uusi teknologia haastaa valtaapitäviä, kuten esimerkiksi arabimaiden kansannousuista on voitu huomata, sillä on usein taipumus myös vahvistaa valtaeliittiä, joka osaa käyttää uutta teknologiaa omiin, valtaasäilyttäviin tarkoituksiinsa.Myös Gigler on pessimistinen uuden teknologian kyvystä muuttaa valtarakenteita. Bolivian tapaus osoitti, että vaikka uuden teknologian myötä köyhät intiaanit tulivat tietoisemmiksi oikeuksistaan, heidän kokonaistilanteensa köyhdytetyssä marginaalissa ei juurikaan muuttunut.