Äärimmäisessä köyhyydessä saattaa elää luultua useampi

Kun Myanmar julkisti väestönlaskentansa alustavat tulokset tänä vuonna, olivat monet yllättyneitä: myanmarilaisia oli aiemmin arvioidun 60—80 miljoonan sijaan vain 51,2 miljoonaa. Edellinen väestönlaskenta oli vuodelta 1983, ja sen jälkeen syntymä-, kuolema- ja muuttoliikeluvut ovat perustuneet vain arvioihin.Kun Myanmar alkoi avautua ulkomaailmalle vuonna 2011 ja kansainväliset yritykset ja avunantajat alkoivat yhä enenevässä määrin kiinnostua maasta, oli datallekin yhä suurempi tarve.Luotettavan tiedonkeruun ongelmat rutiköyhässä entisessä sotilasdiktatuurissa ovat aivan omassa luokassaan, mutta myös muissa köyhissä maissa tieto on puutteellista ja sen laatu kyseenalaista. Brittiläisen ajatushautomo ODIn (Overseas Development Institute) mukaan vuosien 2006 ja 2013 välillä 28 Afrikan valtiota teetti kotitaloustutkimuksen. Siis 21 ei teettänyt.Maailmassa on 1,2 miljardia köyhää. Eiku…YK:ssa viimeistellään paraikaa uusia kestävän kehityksen tavoitteita, joiden yhtenä kantavana ajatuksena on äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1,25 dollarilla päivässä elävien määrän kutistaminen nollaan vuoteen 2030 mennessä. Arvioiden mukaan näin köyhiä ihmisiä on maailmassa 1,2 miljardia. ODIn mukaan luku voi itse asiassa olla 350 miljoonaa suurempi.Tarkkaan ottaen ODI sanoo, että kaikista köyhimmillä alueilla elää 350 miljoonaa ihmistä, joita ei lasketa yhdessäkään väestönlaskussa. He näkyvät tilastoissa korkeintaan karkeina arvioina.Olisi houkuttelevaa ajatella, että mitä sitten. Eikö ihmisten laskemisen ja tilastoinnin sijaan olisi tärkeämpää tehdä määrätietoisesti töitä, jotta köyhyys vähenisi? ODIn mukaan ei välttämättä.Tietoon panostaminen voisi maksaa itsensä takaisinIhmisten köyhyyttä on mahdoton systemaattisesti vähentää, jos hyvätahtoisinkaan hallitus ja avunantajat eivät tiedä, keitä köyhät ihmiset ovat, missä he asuvat ja mitä he tarvitsevat. Vajailla tiedoilla ei myöskään voi kuin arvailla, missä panostuksista olisi eniten hyötyä.Kansainvälisesti ja Suomessakin kehitysyhteistyöltä peräänkuulutetaan yhä kovemmin äänenpainoin tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Halutaan nähdä, saadaanko rahalla mitään aikaan. Tämä lähestymistapa ajaa kehityskenttää kohti selkeästi mitattavia ja todistettavia tuloksia ja sellaisia toimia, joista tällaisia tuloksia voidaan saada.ODIn mielestä tarvittaisiin kuitenkin panostuksia väestönlaskentaan ja väestörekisterikeskuksiin, jotta mittaustuloksiin ylipäätään voitaisiin luottaa. Myös vaihtoehtoisia datanlähteitä (kuten kännyköitä) ja jo olemassa olevaa tietoa voitaisiin käyttää paremmin.Panostus tiedon laatuun tehostaisi kehitysponnisteluja niin, että se maksaisi ODIn arvion mukaan itsensä keskipitkällä aikavälillä takaisin.