Raportti: Kehitysrahoituslaitosten varoja valuu veroparatiiseihin

Miljardeja kehityshankkeisiin tarkoitettuja euroja kierrätetään veroparatiisien kautta, jotta hankkeita toteuttavat yritykset voivat vältellä veroja ja säädöksiä, todetaan Eurodad-verkoston tuoreessa ”Going Offshore” -raportissa.”Kehitysmaat menettävät joka vuosi satoja miljardeja dollareita yritysten verovälttelyn ja veronkierron takia. On hyvin ristiriitaista, että kehitysrahoituslaitokset, joiden tehtävänä on edistää kehitystä ja vähentää köyhyyttä, ohjaavat niin paljon tukeaan pahamaineisten, salailua ylläpitävien rahoituskeskusten kautta”, toteaa raportin kirjoittaja ja Eurodadin analyytikko Mathieu Vervynckt The Guardianissa.Kehitysrahoituslaitokset (Development Finance Institutions, DFI) ovat hallitusten valvomia ja julkisia varoja hyödyntäviä organisaatioita, jotka rahoittavat yksityisen sektorin hankkeita kehitysmaissa.Esimerkiksi brittiläisen CDC Groupin vuosina 2000-2013 rahoittamien hankkeiden kohdalla jopa 3,8 miljardia dollaria on kulkenut veroparatiiseiksi luokiteltavien hallintoalueiden, kuten Mauritiuksen ja Caymansaarten, kautta. CDC:tä rahoittaa Britannian kehitysyhteistyöstä vastaava ministeriö.Eurodadin mukaan kehitysrahoituslaitosten rooli on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Esimerkiksi Maailmanpankin alaisen lainanantoon ja yritystoimintaan keskittyvän Kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n sijoitukset ovat kasvaneet kuusinkertaisiksi vuodesta 2002.Myös Finnfundin pitäisi lisätä avoimuuttaRaportissa on tutkittu kolmen monenkeskisen, muun muassa juuri IFC:n, ja 14 kahdenvälisen kehitysrahoituslaitoksen toimintaa. Mukana on myös suomalainen Finnfund.Useimmilla kehitysrahoituslaitoksilla on kyllä olemassa omat, sisäiset säädökset veroparatiisien käyttämisestä, mutta harvalla ne ovat julkisia tai helposti saatavilla.Esimerkiksi Finnfund sijoittuu kolmen muun kehitysrahoituslaitoksen kanssa joukkoon, joiden veroparatiisisäädösten saavutettavuus on tasolla ”perus”. Hieman paremmalla tolalla asiat ovat kahdeksassa rahoituslaitoksessa, huonommin viidessä.Suuri puute on esimerkiksi se, että sääntöjä ja ohjeistuksia ei käännetä niiden maiden virallisilla kielillä, joissa kehitysrahoituslaitosten rahoittamia hankkeita toteutetaan.Eurodad kritisoi myös sitä, että rahoituslaitosten käyttämät standardit perustuvat pitkälti OECD:n ohjeisiin – ja niiden laatimisessa ei kehitysmailla ole ollut juuri sananvaltaa.Maakohtainen kirjanpito on seurannan ytimessäRaportin mukaan kehitysrahoituslaitokset eivät pääsääntöisesti vaadi tukemiltaan yrityksiltä maakohtaista raportointia, josta kävisi ilmi kussakin toimintamaassa kerätyt voitot ja tappiot, työntekijämäärä – ja ennen kaikkea maksetut verot.Useimmat kehitysrahoituslaitokset eivät myöskään suostu julkisesti kertomaan rahoittamiensa yritysten osalta olennaisia yksityiskohtia, kuten mikä taho on voitot keräävä todellinen omistaja.Ilman näitä tietoja julkinen valvonta on vaikeaa, Eurodad muistuttaa. Jatkossa pitäisikin varmistaa, että kehitysrahoituslaitokset sijoittavat ainoastaan sellaisiin yrityksiin, jotka ovat valmiita sekä maakohtaiseen raportointiin että omistustietojensa paljastamiseen.Lisäksi rahoituslaitosten pitäisi toimittaa maakohtaiset tiedot veroviranomaisille, ja loppupeleissä kaikkien tietojen pitäisi päätyä julkisiksi ja kaikilla hankkeiden osapuolilla pitäisi olla niihin vapaa pääsy, Eurodad vaatii.Eurodad: Going Offshore: How development finance institutions support companies using the world’s most secretive financial centresThe Guardian: UK aid investments target tax havens