Raportti: Avunantajat toimivat avoimemmin, mutta tehokkuus ei parane

Kehitysmaiden itse määrittelemiin kohteisiin suuntautuvan avun määrä kaksinkertaistui vuosina 2008-2012, todetaan heinäkuussa julkaistussa ”The Quality of Official Development Assistance 2014” -raportissa. Raportin ovat tuottaneet yhdysvaltalaiset Center for Global Development -ajatushautomo (CGD) ja Brookings-tutkimuslaitos.Kehitysavun laatua arvioidaan raportissa 31 mittarin avulla. Mittarit perustuvat avunantajien tekemiin sitoumuksiin, ja ne jaetaan neljään kokonaisuuteen: läpinäkyvyys ja oppiminen, instituutioiden vahvistaminen, avun tehokkuuden maksimointi sekä kehitysmaiden taakan vähentäminen. Kahden ensimmäisen suhteen avunantajat ovat viime vuosina parantaneet toimiaan, kahden jälkimmäisen osalta edistystä ei ole juuri tullut.Mukana vertailussa ovat sekä niin sanottua virallista kehitysapua (official development assistance, ODA) antavat OECD:n DAC-kehityskomitean maat, joitakin DACiin kuulumattomia avunantajamaita että yli sata apuorganisaatiota.Suomen kehitysavulle raportti antaa hyvän arvosanan: parhaiten Suomi on onnistunut kehitysmaiden omien instituutioiden tukemisessa.Läpinäkyvyys parantunut sekä avunantajien että -saajien osaltaRaportissa todetaan, että virallinen kehitysapu on entistä läpinäkyvämpää. Yhä useampi avunantaja raportoi kehitysyhteistyöstään aiempaa yksityiskohtaisemmin ja on mukana yhdenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä edistävässä IATI-järjestelmässä (International Aid Transparency Initiative). IATI kokoaa eri toimijoiden – valtioiden, monenkeskisten organisaatioiden ja järjestöjen – tiedot avoimeksi dataksi yhteen tietokantaan.Läpinäkyvyys on parantunut myös avun vastaanottajien osalta. Yhä suurempi osa avusta kohdistuu kehitysmaiden omien seurantajärjestelmien luomiseen ja parantamiseen, raportissa todetaan.Avunantajat saavat muutenkin tunnustusta siitä, että ne panostavat yhä enemmän kehitysmaiden omien instituutioiden kehittämiseen. Yksi käytännön edistysaskel on se, että apu kirjataan entistä todennäköisemmin vastaanottajamaan budjettiin, sen sijaan, että avunantajat toteuttavat hankkeita omien järjestelmiensä kautta. Näin apu myös kohdistuu varmemmin kohdemaan itse määrittelemiin tarpeisiin.Parannuksista huolimatta avun tehokkuus ei ole kohentunut odotusten mukaisesti. Yksi selitys tähän on se, että avunantajien hallintokulut ovat nousseet, ja ne ovat nykyisin yli 13 prosenttia avun kokonaispotista.Myöskään hankkeiden pyörittämisestä kohdemaille koituvaa taakka ei ole onnistuttu keventämään. Tätä selittää raportin mukaan esimerkiksi se, että hankkeiden koot ovat pienentyneet, joten hallinnoitavaa on enemmän. Vuonna 2008 hankkeen mediaanikoko oli 824 000 dollaria, vuonna 2012 noin 50 000 dollaria pienempi.Yhdysvalloille kritiikkiä, Britannialle kehujaRahamäärissä tarkasteltuna kaksi maailman suurinta avunantajamaata, Yhdysvallat ja Britannia, kulkevat kehitysyhteistyössään varsin eri uria. Yhdysvallat sijoittui vertailussa huonosti kaikissa neljässä kokonaisuudessa, ja kehitysmaille hankkeista aiheutuvan taakan suhteen se oli DAC-valtioista heikoin. Syynä ovat maan apujärjestelmän pirstaleisuus ja kohteiden hajanaisuus, suhteellisesti pieni panostus monenkeskisiin organisaatioihin, hankekohtaisen avun suosiminen laajemman ohjelma-avun sijaan sekä heikko osallistuminen hankkeiden koordinointiin ja analysointiin. Britannia sen sijaan sijoittui avunantajien kärkikolmannekseen sekä avun tehostamisen, instituutioiden kehittämisen että kohdemaiden taakan vähentämisessä. Yksi maan kehitysyhteistyön vahvuuksista on keskittyminen kaikista köyhimpiin maihin sekä kehitysmaiden itse määrittelemiin kohteisiin. Parannettavaa Britannialla on läpinäkyvyydessä ja raportoinnissa.Monenkeskisistä apuorganisaatioista vertailussa pärjäsi hyvin esimerkiksi Maailmanpankin alainen Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA, joka myöntää luottoja ja lahjarahaa köyhimmille kehitysmaille. IDAn vahvuutena pidetään muun muassa sitä, että sen apu on monia muita avunantajia paremmin ennakoitavissa ja hankkeiden keskikoko on suuri, mikä puolestaan auttaa pitämään hallinnolliset kulut suhteellisen pieninä.Vertailussa myös uusia avunantajamaitaKolmatta kertaa toteutetussa vertailussa on nyt ensi kertaa mukana myös DAC-kehityskomiteaan kuulumattomia avunantajavaltioita: 13 maata lähinnä Euroopasta, esimerkiksi Romania ja Moldova, on raportoinut kehitysyhteistyöstään DACille. Useimmat uusista avunantajista ovat rahallisesti melko pieniä toimijoita, ja ne keskittyvät yleensä lähialueisiinsa tai maihin, joista on poliittista hyötyä.Kuten arvata saattaa, ne myös menestyivät vertailussa kautta linjan perinteisiä avunantajia heikommin – ovathan laatumittarit DAC-maiden itselleen määrittelemiä tavoitteita. Plussaa uudet avunantajamaat saivat harvoihin kohdemaihin keskittymisestä, monenkeskisten organisaatioiden kautta toimimisesta sekä avusta, jolla tuetaan kehitysyhteistyön seuraamista ja arviointia.Kehnoimmalla tolalla ovat puolestaan juuri ne osa-alueet, joita perinteiset avunantajat ovat viime vuosina yrittäneet kovasti kehittää: esimerkiksi raportointi, läpinäkyvyys ja IATI-standardin noudattaminen ovat vielä lapsenkengissä, hankkeiden pienuuden takia hallintokulut ovat suuria ja apua suunnataan rikkaammille – ja usein hallinnoltaan huonoille – kehitysmaille.CGD: The Quality of Official Development Assistance 2014