”Yksityisestä sektorista on tullut pohjoisen avunantajamaille täydellinen petikumppani, kun ne eivät budjettivajeidensa takia löydä julkista rahaa kehityssitoumustensa täyttämiseen”, arvioi kehitysrahoituksen asiantuntija Jean Saldanha. Katolisten kehitysjärjestöjen CIDSE-yhteenliittymässä Brysselissä työskentelevä Saldanha puhui Kepan ja kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehyksen 2. huhtikuuta järjestämässä kansalaisyhteiskuntapäivässä, jossa keskusteltiin kestävän kehityksen rahoituksesta.Seminaarin osallistuneet kansainväliset asiantuntijat ovat mukana myös ulkoministeriön 3.-4. huhtikuuta isännöimässä ”Co-Creating New Partnerships for Financing Sustainable Development” -tapahtumassa, jonka järjestää YK:ssa vuoden 2015 jälkeisten kehitystavoitteiden rahoitusta miettivä komitea. Rahoituskomitean toinen puheenjohtaja on suurlähettiläs Pertti Majanen.”Rahoituskomitea on asiantuntijaryhmä, joka ei suoraan edusta mitään valtiota tai kansalaisyhteiskuntaa. Se ei myöskään avoimesti jaa tietoa keskusteluistaan tai valmistelemistaan asiakirjoista”, Saldanha totesi.Rahoituskomitea kaipaa ravisteluaSaldanhan mukaan kansalaisyhteiskunnan edustajille onkin Helsingissä harvinainen tilaisuus kuulla rahoituskomitean työstä ja tuoda esille omia teemojaan. ”Nyt meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus asettaa komitealle paineita, jotta myös meidän näkemyksemme otetaan sen työhön mukaan.”Saldanhan mukaan tällä hetkellä tuijotetaan liian yksisilmäisesti niitä rahavirtoja, joita kehitysmaihin virtaa sisään, esimerkiksi suorien ulkomaisten investointien muodossa. Toinen puoli totuudesta jää pimentoon eli se, että suurin osa sijoitusten voitoista virtaa takaisin pohjoisen yrityksille. ”Yksityisestä rahoituksesta puhuttaessa sijoitusten rinnalle on nostettava myös muita painotuksia, kuten yritysten vastuullisuus sekä velka- ja verokysymykset.”Yksityistä rahoitusta – kyllä, mutta kehitysmaiden sisällä”Tällä hetkellä tärkeämpää kuin kasvattaa kaikin keinoin yksityistä rahoitusta, on miettiä, miten rahoitus saadaan toimimaan paremmin kestävän kehityksen edistämiseksi”, kiteytti eurooppalaisten velka- ja kehitysjärjestöjen verkoston Eurodadin johtaja Jesse Griffiths.Nykyisin yritykset tavoittelevat ensisijaisesti omia voittoja sijoittaessaan kehitysmaihin, vaikka tavoitteena pitäisi olla se, että rahoitus vahvistaisi yksityistä sektoria myös kehitysmaissa, ja maiden mahdollisuudet kotimaiseen yksityiseen rahoitukseen paranisivat.”Historiallisesti kotimaisen yksityisen rahoituksen lisääntyminen on ollut paras tae maan kehitykselle”, Griffiths totesi.Verot sinne, minne ne kuuluvat”Jos saisimme kotimaiset resurssit esimerkiksi verojen muodossa omaan käyttöömme, emme enää tarvitsisi kehitysapua, emmekä mitään ’innovatiivista rahoitusta'”, arvioi kenialainen Paul Okumu Africa CSO Platformista.Koska valtaosa kehitysmaista ulos virtaavista rahoista kulkee suuryritysten kautta, on myös ratkaisuja etsittävä niiden toimintatavoista.”Yksi tärkeimmistä keinoista on puuttuminen monikansallisten yritysten veronkiertoon sekä veroparatiiseihin”, Jesse Griffiths totesi.Pikaista korjaamista vaativat myös kansainväliset kauppa- ja investointisopimukset, jotka mahdollistavat sen, että yritykset voivat vaatia valtioita tilille, kun sijoitusten tuotto ei ole ollut toivottu valtion toimista johtuen.”Yritysten valtioita vastaan nostamista oikeusjutuista kaksi kolmannesta on kohdistettu kehitysmaille”, Griffiths kertoi.Kepa.fi: Post 2015 -aiheiset uutisetKepa.fi: Jäsenblogi: Post 2015: Kestävän kehityksen rahoitus
Post 2015: Yksityinen sektori ei ole taikasana rahoitusongelmiin
Kun yksityistä sektoria kosiskellaan yhä laajemmin kehityshankkeiden rahoittajaksi, on ydinkysymys se, miten rahalla kasvatetaan myös kehitysmaiden omia resursseja – ei vain yritysten voittoja, asiantuntijat arvioivat.
Teksti: Sanna Jäppinen Kuva: Olli-Pekka Lehtinen / Kepa