Korruptio elää ja voi hyvin

Kenties merkittävin hautajaistapahtuma oli kuitenkin se, että monikymmentuhatpäinen yleisö buuasi avoimesti presidentti Jacob Zumalle. Etelä-Afrikassa puidaan yhä 2000-luvun alun jättimäistä asekauppaa, josta jotkut ANC-taustaiset johtajat mitä ilmeisemmin ottivat lihavat rahat välistä. Rikokset tapahtuivat pian sen jälkeen, kun Mandela oli jättänyt politiikan.Zuma ei ole yksin. Kesällä mellakoitiin Brasilian johtajia vastaan jalkapallon Confederations Cupin aikana. Kansa on kyllästynyt suuriin jalkapallosatsauksiin jo ennen kuin vuoden 2014 futiksen maailmanmestaruuskisat ovat alkaneet. Samaan tapaan osoitettiin mieltä Etelä-Afrikassa, jossa pidettiin edelliset kisat.  Brasiliassa kritiikin kohteena olivat ensin julkisen liikenteen lippujen hinnat, mutta liikehdintä laajeni vastustamaan poliitikkojen korruptiota, jonka yhtenä ilmentymänä pidetään mahtipontisia rakennushankkeita, kuten jalkapallostadioneita.Eikä räikeältä korruptiolta olla viime aikoina vältytty meidän Euroopan unionissammekaan. Viime viikolla EU:n kahdeksanneksi suurimmassa jäsenmaassa parlamentti päätti, että kansanedustajat, kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat eivät enää toimi ”julkisessa virassa”. Näin vältettiin maan korruptionvastaisen lain mahdollistamat syytteet, kuten virka-aseman väärinkäyttö ja lahjonta. Syytteeseen kun voi asettaa vain julkisessa virassa olevia henkilöitä. Näin siis Romaniassa.***Transparency Internationalin joulukuun alussa julkistamassa raportissa todetaan, että korruptio voi hyvin. Järjestö on jälleen pisteyttänyt maailman maat skaalalla nollasta sataan siten, että täysin puhdas maa saisi sata pistettä. Huomionarvoista on, että peräti kaksi kolmasosaa maista jää alle 50 pisteen.Viro on ollut yksi tasaisista nousijoista Transparencyn listalla. Se ei ole sattumaa, sillä maan oikeusministeriö on laatinut strategian, johon on kirjattuna selkeä tavoite: Viro tulee lähivuosina sijoittumaan 15 vähimmän korruptoituneen maan joukkoon. Nyt maa on sijalla 28. Rakoa kurotaan umpeen muun muassa parantamalla asiakirjajulkisuutta IT-keinoin. Peräti 18 prosenttia virolaisista sanoo, että heille on jossain tilanteessa tarjottu lahjusta, ja neljä prosenttia myönsi itse antaneensa lahjuksen. Tyypillisiä lahjontatilanteita ovat autokatsastukset, lääkärin vastaanotto tai poliisin kanssa asioiminen.Viro on listan valopilkku. Ja ehkä jopa poikkeus. Transparencyn listalla on 177 maata, ja etenkin loppupää on tuttua luettavaa. Siellä makaavat ulkomaansivujen pääuutisista tutut kriisimaat kuten Somalia, Pohjois-Korea, Afganistan, Sudan, Etelä-Sudan, Libya ja Irak.***Netissä pyörii kaikenlaisia ”viisauksia”, kuten se, että kehitysyhteistyöllä pönkitetään korruptoituneiden gebardihattujen asemaa. Jos katsotaan Transparencyn listaa, esimerkiksi Kepan toimistomaiden sijoitukset ovat toden totta huonommalla puoliskolla: Thaimaa 102, Tansania 111, Mosambik 119 ja Nicaragua 127. Ja kaikkien pisteet tippuivat edellisvuoteen verrattuna. Järjestöjen pienillä kehitysyhteistyöponnistuksilla ei tietenkään voi olla mitään yleistä vaikutusta niinkin suureen ja ameebamaiseen ilmiöön kuin korruptio, vaikka paikallisella tasolla jotain saataisiinkin aikaan.Jos nyt kuitenkin halutaan tarkastella kehitysyhteistyötä ja korruptiota, on hyvä ottaa kohteeksi Saharan eteläpuolinen Afrikka, koska sinne suunnataan ehdottomasti eniten varoja. Siellä apudollarit ja -eurot vastaavat noin viittä prosenttia alueen yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Muualla luvut ovat merkittävästi pienempiä.Tästä kakusta alle kymmenen prosenttia suuntautuu asioihin, joilla on suorahko vaikutus korruption vähenemiseen. Näitä ovat muun muassa korruptionvastaiset lait ja instituutiot, vallan hajauttaminen, kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, vaalit, lainsäädäntö, monipuoluejärjestelmä ja vapaa lehdistö.Panos on siis pieni, mutta tämä ei tarkoita sitä, että loput kehitysyhteistyövarat menisivät kankkulan kaivoon gebardihattujen suhteen. Terveydenhuolto, koulutus ja taloudellisen aseman parantaminen muuttavat yhteiskuntaa niin, että yhä harvemmalta kuluu kaikki aika suojan ja ruuan hankkimiseen, ja yhä useampi voi alkaa vaatia tarvehierarkian ylempien tasojen mukaisia asioita, kuten tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa.Ja etenkin viime vuosina kansainvälinen avunantajayhteisö on alkanut tehdä yhteistyötä painostaakseen vaalivilppeihin ja korruptioon sortuvia maita. Esimerkiksi Mosambikissa ulkomaiset avunantajat pettyivät vuoden 2009 vaalien epäselvyyksiin ja julkishallinnon korruptioon ja esittivät 10 kohdan listan ehdoksi avun jatkumiselle. Hallitus otti lopulta suurimman osan ehdoista huomioon. Esimerkkejä on lukuisia.***IFPRIssä toimiva Danielle Resnick toteaa tuoreessa tutkimuksessaan, että yleisin demokratiaa kohentava apu on niin sanottua suoraa budjettitukea. Hän antaa raportissaan muutamia mielenkiintoisia parannusehdotuksia, kuten sen, että budjettituelle pitäisi määrittää tiukat poliittiset ehdot, vähän samaan tapaan kuin velkaantuneille köyhille maille suunnatuissa (huonomaineisissa) rakennesopeutusohjelmissa on määritelty taloudelliset ehdot.Käytännössä voitaisiin siis sopia ennakolta, että budjettituki lakkaa, jos esimerkiksi puolueettomat tarkkailijat eivät pidä vaaleja puhtaina. Näin vältyttäisiin nykyiseltä tilanteelta, jossa jälkikäteen pohditaan, reagoidaanko vääryyksiin mitenkään.Ei yhtään hullumpi ehdotus, vaikka joku varmasti nostaa äläkän siitä, että ehdoilla rikotaan vastaanottajamaan itsemäärämisoikeutta.