***Miten sulautetaan yhteen kolme asiaa: tutkivan journalismin koulutus, ympäristöteemoihin perehdytys sekä reportaasin teko kentällä?Avain työssä on informaation ja tiedon haku, täytyy olla strategia tiedonhakuun. Sitten se tieto pitää systematisoida ja laittaa palaset kohdalleen, tutkivan journalismin opettaja ja toimittaja Octavio Enríquez tähdentää tusinalle kollegoitaan.Enríquez muistuttaa, että juttu pitää tehdä aina toimittajan omien kriteereiden ja oman aloitteen mukaan.”Poliittiselle johdolle ei ole koskaan mieleen se, että kaivetaan sontaa hallituksen saavutuksista propagoimisen sijaan.”Enríquez sen tietää, sillä hän on vuosien mittaan julkaissut useita hallinnon ja poliittisen johdon väärinkäytöksiä paljastaneita reportaaseja. Pari vuotta sitten julkaistu reportaasi erään vallankumouskomentajan miljoonaomaisuuksista ja niihin liittyvistä kytköksistä toi hänelle arvostetun Ortega y Gasset – journalistipalkinnon, mutta vastapainoksi sandinistijohdon vihat.”Asioita pitää tutkia kylmästi koko prosessin ajan, ei tunteella tai pelkällä innostuksella, Enríquez ohjeistaa ja sanoo, että muun muassa Ortegan hallinnon venezuelalaisen öljykaupan kiemuroita hän selvitti kolme vuotta aikaisemmin reportaasiaan varten.”* * *VIKESin tänä vuonna alkaneessa kolmivuotisessa hankkeessa paneudutaan siihen, miten alussa mainittu kolmen asian yhteys toteutetaan.Ensimmäinen tutkivan journalismin työpaja pidettiin Managuassa marraskuun alussa. Koulutus yhdistettiin VIKESin partnerin, ympäristöjärjestö Centro Humboldtin Nicaraguan kaivos- ja öljyteollisuudesta tehdyn tutkimuksen julkistamisen yhteyteen.Tutkimuksen kohteena on neljä ongelmatapausta eri alueilta, kaksi molemmista energiantuotantomuodoista. VIKES välitti alueiden toimittajille kutsun hakeutua koulutukseen ja pyysi heiltä samalla alustavan työsuunnitelman siitä, minkä tyyppistä journalistista työtä he aiheesta aikoisivat tehdä ja missä tämä tuotos julkaistaisiin.Hakemusten perusteella valittiin 12 toimittajan joukko, jossa on tasapuolisesti lehdistön, radion ja paikallisten tv-kanavien toimittajia. Suurin osa heistä työskentelee Karibian autonomisilla alueilla, sillä neljästä tutkitusta hankkeesta kolme on heidän alueillaan.Ennen tutkivan journalismin perusteisiin tutustumista toimittajat perehdytettiin Centro Humboldtin asiantuntijoiden johdolla luonnonvaroja hyödyntävän energiateollisuuden peruskäsitteistöön sekä sen merkitykseen globaalissa ja kotimaisessa kontekstissa.Centro Humboldtin julkistamistilaisuuteen osallistui myös kansalaistason toimijoita kultakin tutkimuksen kohteena olleelta alueelta. Näin koulutuksen osanottajille tarjoutui tilaisuus kuulla kansalaisyhteiskunnan mielipide hankkeista ja samalla haastatella heitä tuleviin töihinsä.Koulutuksen viimeisessä vaiheessa toimittajat konkretisoivat työsuunnitelmaansa VIKESin asiantuntija-avun turvin. Lopulta päädyttiin verkostoitumaan toimittajien kesken ja päätettiin muodostaa kolme ”projektia”. Niistä jokainen pitää sisällään itsenäisiä journalistisia töitä, mutta kutakin tapausta selvitetään yhteistyössä synergiaetujen saamiseksi.Toimittajat imaisivat selvästi Enríquezin ohjeen siitä, että on tärkeää yrittää laajentaa historiaa paikallisesta yleisemmäksi, etsiä elementtejä jotka kiinnostavat yleisöä myös kansallisella tasolla.* * *Loppukeskustelussa arviot koulutuksen onnistumisesta olivat hyvin myönteisiä. Tietoa tuli runsaasti, kiiteltiin. Samoin mahdollisuutta haastatella paikallistason toimijoita pidettiin arvokkaana lisänä, sillä kuullakseen heitä olisi matkustettava hankkeiden alueelle ja useimmille se olisi taloudellisesti mahdotonta.”Saimme kuumaa tavaraa, sain hyvää tietoa perustasolta matkustamatta paikalle ja se on arvokasta”, muotoili José Armando Gonzáles, Nicaraguan Maanystävien tiedotusvastaava ja ainoa kurssin managualaistoimittaja.VIKESiä kiinnosti lisäksi erityisesti se, oliko erilaisten kokonaisuuksien yhdistäminen mielekästä.”Nimenomaan juuri se. Oman hankkeen sisällyttäminen koulutukseen tekee siitä dynaamisen ja mielekkäämmän”, kiitteli eteläiseltä autonomiselta alueelta Bluefieldistä tuleva radiotoimittaja Bethania Sanles.”Minulla ei juurikaan ollut tätä tietoa, jota tutkimus pursuaa. Sen pohjalta on hyvä aloittaa jutunteko (Karibian öljynporauksista).”Myös Chontalesissa toimivan Radio Camoapan toimittaja-omistaja Juán Carlos Duarte piti yhdistelmää onnistuneena. Häntä innosti myös eri alueilta tulleiden kollegojen tapaaminen ja värikkäät keskustelut.”Nämä tilaisuudet ovat nerokkaita; ne auttavat muistamaan mitä ehkä olen jo unohtanut, ja huomaan samalla kuinka paljon duunia on vielä tehtävänä”* * *Osanottajat jakoivat yksimielisesti Octavio Enríquezin esityksen loppuvedon: historiaa ei synny jos ei jalkaudu. VIKESin kolmivuotisen hankkeen tarkoituksena on tukea metodisen ja temaattisen koulutuksen kautta itsenäisten toimittajien tutkivan journalismin hankkeita ympäristö-, kauppa- ja muista ajankohtaisista teemoista.Hanke pyrkii voimistamaan Nicaraguan itsenäisen median toimintaa kansalaisyhteiskunnan osana. Daniel Ortegan autoritäärisesti johtamassa Nicaraguassa toimittajien työ on huomattavasti vaikeutunut ja varsinkin tiedon lähteille pääsy on vaikeaa.Hankkeen tavoitteena on, että ammattitaitoisten reportaasien kautta saataisiin yhteiskuntaan läpinäkyvyyttä ja samalla rohkaistaisiin kansalaisten osallistumista päätöksentekoon.Tulevien koulutusten teemat päätetään yhdessä Centro Humboldtin tiedotus- ja vaikuttamistiimin kanssa ottaen huomioon järjestön toiminnan painopistealueet. Järjestö tarjoaa asiantuntemuksena teeman käsittelyyn. VIKESin tehtävänä on tuoda koulutuksiin tutkivan journalismin metodinen opetus ja muu journalistinen asiantuntemus.Kirjoittaja Kimmo Lehtonen on VIKES ry:n Nicaraguan koordinaattori. Jäsenblogia varten muokattu teksti on ilmestynyt ensimmäisenä VIKESin blogissa osoitteessa www.vikes.fi.
Tutkivaa journalismia Nicaraguan ympäristöteemoista
Vikes ja Kepan kumppani Centro Humboldt järjestivät Nicaraguassa yhteistuumin työpajan, jossa perehdyttiin tutkivaan journalismiin ja ympäristökysymyksiin. Kimmo Lehtosen kirjoitus kertoo kiinnostavasti paitsi hankkeesta, myös Nicaraguasta ja journalismista.
Teksti: Kirsi Koivuporras-Masuka