Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger kirjoitti eilen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla kiinnostavasti EU:n parhaillaan neuvottelemasta vapaakauppa- ja investointisopimuksesta Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa.Krögerin mukaan ”ennennäkemätön” sopimus tarjoaa ulkomaisille investoijille laajan suojan ja kieltää sijoitusten rajoittamisen kansallisen demokratian keinoin.Aiemmin tällä viikolla julkaistiin Euroopan parlamentin tilaama kattava selvitys, jossa varoitetaan sopimuksen saattavan vaikeuttaa ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen tähtäävää sääntelyä Euroopassa, mikäli se sisältää laajan sijoitusten suojan.Vastaavat sopimukset ovat aiheuttaneet kosolti ongelmia eri puolilla maailmaa.Kröger nostaa kirjoituksessaan esiin muun muassa Costa Rican. Kanadalainen kaivosyhtiö Infinito Gold perää keskiamerikkalaisvaltiolta yli miljardin dollarin korvauksia, koska maan korkein oikeus on estänyt yhtiön kaivoshankkeen toistuvien ja vakavien lainrikkomusten vuoksi.Historian suurin korvaussumma nähtiin viime vuonna, kun Ecuador määrättiin erittäin kiistanalaisella päätöksellä maksamaan 1,8 miljardia dollaria yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiölle Occidentalille. Taustalla oli yhtiön sopimuksen purku. Public Citizen -järjestön mukaan korko- ja muiden kulujen jälkeen Ecuadorin kokonaislaskuksi tulee vähintään 2,4 miljardia dollaria, mikä on saman verran kuin maan väestön köyhimmän viidenneksen yhteenlasketut vuositulot.(Järjestö avaa sivuillaan julkaisemassaan muistiossa (pdf) kiinnostavasti päätöksen kansainvälisoikeudellista ulottuvuutta ja tulkinnan ongelmallisuutta.)* * *Ecuador-päätöksen teki sama elin, Maailmanpankin alainen kansainvälisten investointiristiriitojen sovittelulaitos Icsid, jonka arvioitavana myös Krögerin mainitsema Infinito Goldin tapaus on. Icsid käsittelee valtaosan kansainvälisistä valtioiden ja yritysten välisistä investointisopimusten tulkintakiistoista.Vuonna 2012 uusia sovittelutapauksia pantiin vireille enemmän kuin minään aiempana vuonna, 62 kappaletta, joista 58 Icsidin piirissä. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön Unctadin mukaan tämä vahvistaa tulkinnan, että kansainväliset sijoittajat käyttävät sovittelumenetelmää aiempaa herkemmin.Kahdessa kolmanneksesta tapauksissa vastaajana oli niin sanottu kehitysmaa tai siirtymätalous.Yhtä suuri osa sovitteluprosesseista oli rikkaasta valtiosta kotoisin olevan sijoittajan alulle panema, useimmissa tapauksissa juuri kehitysmaata vastaan. Eniten kanteita ovat tehneet Yhdysvaltoihin, Alankomaihin, Iso-Britanniaan ja Saksaan rekisteröidyt yritykset.Unctadin mukaan vuosi 2012 oli historiallinen paitsi uusien sovittelutapausten ennätysmäärän vuoksi, myös siksi, että koskaan ennen yhtä moni ratkaisu ei ole päätynyt yrityksen hyväksi valtiota vastaan. Kun kaikista käsitellyistä sovittelutapauksista 42 prosenttia on päätynyt valtioiden eduksi ja 31 prosenttia sijoittajan eduksi, viime vuonna sijoittaja oli voittajana 70 prosentissa julkaistuista päätöksistä.Kansainväliseen sovitteluun päätyneet valtioiden ja ulkomaisten sijoittajien väliset investointosopimuskiistat. Lähde: Unctad* * *Investointisopimusten sijoittajansuojalausekkeet kaventavat demokratian ja valtioiden itsemääräämisoikeuden alaa, mutta joillekin sopimuskiistat ovat erittäin tuottavaa liiketoimintaa.Transnational Institute -tutkimuslaitoksen (TNI) mukaan asianajo- ja käsittelypalkkiot ovat keskimäärin kahdeksan miljoonaa dollaria sovittelutapausta kohden. Käytännössä kansainvälistä sovittelubisnestä hallitsee muutama yhdysvaltalainen ja britannialainen asianajotoimisto.Myös ratkaisuiden tekeminen on pienen piirin hommaa. Viisitoista eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista lakimiestä on päättänyt yli puolet kaikista sopimuskiistoista. Samat, toisensa tuntevat ihmiset siirtyvät sujuvasti tuomarin roolista asianajajaksi ja päinvastoin tapauksesta riippuen.Monet heistä ovat toimineet hallitusjäseninä poikkikansallisissa yrityksissä, jotka ovat haastaneet kehitysmaita kansainvälisiin sovittelumenettelyihin. Helposti satoihin tuhansiin per sovittelija nousevat palkkiot maksetaan verovaroista ja ovat pois julkisista palveluista.* * *Vieraskynässään Kröger varoittaa, että uusien vapaakauppasopimusten myötä myös Suomi voi pian olla syytetyn penkillä.Esimerkiksi kestävän kehityksen, ympäristön hyvinvoinnin tai paikallisyhteisöiden oikeuksien edistäminen sääntelyteitse saattaa olla ristiriidassa ulkomaisen yrityksen sijoittajaintressin – ja investointisopimukseen kirjatun sijoittajasuojan – kanssa.Monet globaalin etelän sovittelutapauksista ovat koskeneet kaivossektoria, jolla Suomessa toimii lukuisia ulkomaisia suuryhtiöitä. Ja mikäli työ- ja elinkeinoministeriön visioihin on uskomista, lisää on tulossa.Jo nykyistenkin pelisääntöjen puitteissa sijoittajilla on mahdollisuus perätä oikeuksiaan myös täällä pohjoisessa.Kröger mainitsee kanadalaisen Gabriel Resources -yhtiön, joka kiristää Romaniaa 1,4 miljardin euron korvausvaateella, mikäli valtio ei myönnä toimilupaa ”valtavaksi ympäristökatastrofiksi” luonnehditulle kultakaivoshankkeelle.Tunnettu on myös Suomen kolmanneksi suurimman sähkönmyyjän, ruotsalaisen Vattenfallin satojen miljoonien eurojen korvausvaatimus Saksalta. Perusteena on Saksan päätös luopua ydinvoimasta.Laajan sijoittajasuojan sisältävä EU:n, Yhdysvaltojen ja Kanadan vapaakauppa- ja investointisopimus nostaisi riskit aivan uudelle tasolle. Siksi on erittäin huolestuttavaa, että sopimusta on Atlantin molemmin puolin valmisteltu tiiviissä yhteistyössä suuryritysten ja niiden etujärjestöjen kanssa, kuten Corporate Europe Observatory -järjestön selvityksestä käy ilmi.Vaikka sopimus koskee periaatteessa vain EU:n ja Pohjois-Amerikan välistä kauppaa, olisi sillä toteutuessaan huomattavasti laajemmat vaikutukset. Tilannetta kuvaa EU-komissaari Viviane Redingin Twitter-kommentti: sopimus määrittää uudet maailmanlaajuiset pelisäännöt.Kuvakaappaus komissaari Viviane Redingin Twitter-tilistä 31.10.2013.Maailma ei tarvitse lisää sääntöjä, jotka suosivat pientä varakasta eliittiä enemmistön kustannuksella, rapauttavat kansanvaltaa ja kansallisen lainsäädännön toimeenpanoa ja vaikeuttavat ihmisten perusoikeuksien turvaamista.* * *Kahdenvälisten investointisopimusten ja kansainvälisten sovittelumenettelyiden ongelmat tunnustetaan jo varsin yleisesti.Esimerkiksi Suomen hallituksen keväällä järjestämässä kansainvälisessä konferenssissa kävi selväksi, että niin valtiot, kansalaisyhteiskunta kuin monet yrityksetkin pitävät oikeudenmukaista monenkeskistä investointisopimusta ainoana toimivana ratkaisuna pitkällä tähtäimellä.Sitä odotellessa tulisi varmistaa, ettei epärealistiseen vapaamarkkinautopiaan perustuva eurooppalaisamerikkalainen sopimus heikennä kohtuuttomasti Suomen ja muiden EU-maiden mahdollisuuksia edistää sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää yhteiskuntamallia.
,
,