Tilaisuuden alustuspuheenvuorot pitivät Itä-Euroopan ja Keski-Aasian yksikön päällikkö Sirpa Oksanen ja humanitaarisen avun ja politiikan yksikön vastuuvirkamies Pekka Marttila. Puheenvuoroissa painottui Ukrainan tilanteen vakavuus sekä poliittisesta että humanitaarisesta näkökulmasta.
Marttila totesi Ukrainan sodan aiheuttaneen yhden vakavimmista toisen maailmansodan jälkeisiä kriiseistä, vertautuen jo lähes Syyrian ja Jemenin sotien seurauksiin. Ukrainassa yli 10 miljoonaa ihmistä on lähtenyt kodeistaan ja 4 miljoonaa paennut maan ulkopuolelle sodan seurauksena. Huoli siitä, että Venäjä on syyllistynyt vakaviin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin ja sotarikoksiin on myös kasvanut sodan edetessä, Marttila sanoi.
Marttila muistutti erityisenä ongelmana olevan ne piiritetyissä kaupungeissa loukussa olevat ihmiset, joita humanitaarinen apu ei tavoita ja jotka eivät pääse pakenemaan. Esimerkiksi Mariupolin kaupunkiin ei ole käytännössä saatu mitään apua, Marttila kuvaili. Keskustelussa nousikin vahvasti esiin huoli siitä, miten siviileitä ja erityisesti haavoittuvaisessa asemassa olevien ihmisiä voidaan suojelulla sodalta ja sen liitännäisuhilta, kuten seksuaaliselta väkivallalta.
Oksanen painotti, että Suomi on tuominnut jyrkästi Venäjän hyökkäyksen YK:n peruskirjan räikeänä rikkomuksena ja tukenut Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Ukraina on myös Suomen pitkäaikainen kumppani, jota Suomi on tukenut muun muassa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, miinanraivauksen ja siviilikriisinhallinnan kautta. Sodan alkamisen jälkeen rahoitusta on sopeutettu sekä lisärahoitusta myönnetty Ukrainan tarpeiden mukaan, Oksanen totesi.
Keskustelussa esitettiin kuitenkin myös huolta siitä, että tietyt avunmuodot saattavat kärjistää tilannetta pitkällä aikaväillä. Suomi on tukenut Ukrainaa myös asetoimituksilla. Kysyttiin, miten Suomi ja EU voivat varmistaa Ukrainaan toimitettujen suurien asemäärien turvallinen varastoiminen sodan päätyttyä? Libya mainittiin varoittavana esimerkkinä siitä, millaisia vaikutuksia mittavilla asetoimituksilla voi olla alueellisen turvallisuuden kannalta.
Ukrainan sodan laajemmat globaalit vaikutukset nousivat myös useassa puheenvuorossa esille. Yksi näistä teemoista on globaali ruokaturva. Ukraina ja Venäjä ovat maailman suurimpia viljantuottajia, joten sodan seurauksena humanitaariset tarpeet maailmalla kasvavat. Fingon kestävän kehityksen johtaja Rilli Lappalainen totesi ruokaturvan olevan hyvä esimerkki siitä, että elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa, jossa on tärkeää hahmottaa kokonaiskuva ja eri asioiden väliset kytkökset.
Useassa puheenvuorossa todettiin, että maailman muut kriisit ovat edelleen olemassa eikä niitä voida jättää Ukrainan sodan varjoon. Painotettiin, että rahoitusta on löydyttävä yhtä lailla muiden humanitaaristen kriisien hoitoon ja tulevaisuudessa muualta kuin Ukrainasta saapuvia pakolaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti.