Oxfam: Mielikuvitusta maatalouteen

Oxfamin Future of Agriculture -hanke järjesti joulukuussa 2012 verkkokeskustelun, jossa haettiin uudenlaisia ratkaisuja maailman ruokaturvan takaamiseksi. Oxfamin mielestä keskustelu siitä, riittääkö ruokaa kaikille, kilpistyy liian usein kahden ääripään väittelyksi: ratkaisuna nähdään joko laajamittainen teollistunut maatalous tai pienviljely.Verkkokeskustelun pohjalta on nyt julkaistu keskusteluun osallistuneen 23 kehitys- ja ruokaturva-asiantuntijan esseet sekä Oxfamin analyysi esseistä esiin nousseista ajatuksista.Asiantuntijoita pyydettiin esseissään pohtimaan yhtä seuraavista kysymyksistä:Mitä jos kaikki viljelijät, miehet ja naiset, omistaisivat maan, jota viljelevät ja ruuan, jota tuottavat?Mitä jos kaikki ruoka tuotettaisiin ilman fossiilisia polttoaineita?Mitä jos kaikki viljelijät voisivat luottaa riskienhallintajärjestelmään ilmastonmuutoksen seurausten ja markkinoiden hinnanvaihtelujen suhteen?Mitä jos innovaatioiden ja investointien pohjana olisi maanviljelijöiden oma tietämys ja kehitysideat?Useimmat kirjoittajat ovat sitä mieltä, että ratkaisujen on löydyttävä jostain luomuviljelyn ja öljystä ja kemikaaleista riippuvaisen viljelyn välimaastosta. Oxfamin mielestä verkkokeskustelu ja asiantuntijoiden pohdinnat osoittavat kuitenkin sen, kuinka vaikeaa ideointia on maataloudesta puhuttaessa aloittaa puhtaalta pöydältä ja keksiä uudenlaisia, jopa radikaaleja ajattelumalleja. Silti suurin ongelma ei ole toimivien ratkaisujen löytäminen, vaan poliittisen tahdon puute.Siitä kirjoittajat olivat yhtä mieltä, että nyt ja tulevaisuudessa on maatalouden malleja suunniteltaessa pakko kiinnittää entistä enemmän huomiota resurssien rajallisuuteen, riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista sekä ennen muuta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.Esimerkiksi Climate Change -aikakausjulkaisussa ilmestyneen tuoreen tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksen seurausten,  kuten lämpenemisen, muuttuvien saderytmien ja tulvien, takia maailman ruuantuotanto saattaa vähentyä jopa 0,5 prosenttia tämän vuosikymmenen loppuun mennessä ja yli kaksi prosenttia vuoteen 2050 mennessä.