Nigerialainen ympäristöaktiivi Talvivaarassa: ”Olen sokissa”

Philip Jakpor ei ollut uskoa silmiään. Että Suomessakin voi olla tämän mittakaavan ympäristökatastrofi.Jakpor, nigerialaisen Environmental Rights Action (ERA) -järjestön viestintäjohtaja, vieraili Talvivaaran kaivosalueella ja sen ympäristössä viime viikolla.Nigeria on kärsinyt vuosikymmenten ajan erilaisista ympäristökatastrofeista öljyvuodoista eroosioon ja aavikoitumiseen. Jakpor pohtii, että Suomessa ihmisten pitäisi olla enemmän huolissaan Talvivaarasta, kuin miltä vaikuttaa.”Sotkamossa on toimintaryhmiä, mutta ihmismäärät vaikuttavat minusta katastrofin laajuuteen nähden pieniltä”, Jakpor sanoo.Enemmän huolestuneita ihmisiä hänestä tarvittaisiin Sotkamon ulkopuolella, suuremmissa kaupungeissa.”Talvivaara pitäisi nähdä kansallisena ongelmana, eikä vain niiden ihmisten ongelmana, jotka asuvat saastuneiden järvien äärellä”, Jakpor sanoo.”Onko Suomessa ihmisiä, jotka ovat valmiita viemään toimittajaryhmiä tutustumaan siihen, mitä Talvivaarassa tapahtuu?” Jakpor kysyy. ”20 toimittajaa takaisi 20 juttua eri näkökulmista viikossa, ja sellainen luo painetta hallitukselle tehdä jotain.”Luonnonvarayritysten filosofiat ovat Jakporista samanlaisia, oltiin sitten Nigeriassa tai Suomessa. Julkisesti todistellaan auliisti, että kaikki mahdollinen on tehty, ja vakuutellaan, ettei ympäristöllä ole hätää. Vastapainoksi yritysten viestinnälle vaadittaisiin tiukkaa lainsäädäntöä ja ympäristöstä tietoisia kansalaisia.”Minusta ne sakka-altaat järven ympärillä näyttivät kehnolta työltä, firma vain teeskentelee tekevänsä jotain. Kun tulee yksikin kunnon sade, niin pilaantunut vesi kyllä löytää tiensä järveen”, Jakpor miettii.”Eivätkö he pysty parempaan? Näin ilmakuvia alueesta, eivätkä olleet kaunista katseltavaa.”Mieleen palasi OgonimaaEnsimmäiseksi Jakporin mieleen Sotkamossa palasi öljyvuotojen pilaama Nigerian Ogonimaa. Tilanne Sotkamossa ei kuitenkaan ole niin paha – sillä tilanne missään päin maailmaa ei ole niin paha.Shell lopetti öljynporauksen konfliktien myötä Ogonimaalla vuonna 1993. Viisikymmentä vuotta öljyvuotoja on pilannut ympäristön niin, että YK:n ympäristöohjelma UNEP on arvioinut sen puhdistamisen vaativan 30 vuoden määrätietoisen työn. UNEP julkaisi raporttinsa suosituksineen vuonna 2011. Jakporin mukaan Ogonimaan puhdistamiseksi ei ole sittemmin tehty mitään.”Siellä luonto ei ole kuolemassa, vaan kuollut. Siellä ei ole kaloja, ei mitään. Paikan päällä ei uskalla olla kauaa, koska on sellainen haju, että jos sytyttää tulitikun, koko ympäristö leimahtaa liekkeihin”, Jakpor kuvaa.”Avoimuus on kaikki kaikessa”Viime vuosina monessa Afrikan maassa on iloittu luonnonvaralöydöistä: on maakaasua, mineraaleja ja öljyä. Hinnatkin ovat hyvät, sillä etenkin Kiina on halukas ostaja. Mutta onko jotain, mitä muut Afrikan maat – ja miksei Suomi – voisivat oppia Nigerian kovalta kohtalolta?”Avoimuus on kaikki kaikessa”, Jakpor sanoo.Nigeriassakin tiedetään, kuinka paljon öljyä viedään maasta – muttei tiedetä kuinka paljon sitä pumpataan. Epäilys on, että korruption tähden paljon öljyä valuu maasta laittomasti.Kansalaisyhteiskunnan olisi Jakporista tarpeen järjestäytyä hyvissä ajoin, vaikka nigerialaisen ERAn työstä mallia ottamalla. Tarvitaan avointa tietoa ja ympäristönormeja ja lisäksi selkeät systeemit vastuista ja korvausvelvollisuuksista vahinkojen varalle.”Jos lainsäädäntö on tiukka ja kansalaisjärjestöt ovat perillä ympäristökysymyksistä, ja jos kansalaisia käytetään ympäristön tilan seuraajina, niin kirousta ei välttämättä pääse syntymään”, Jakpor sanoo.Nigerian yhteydessä puhutaan usein resurssikirouksesta, koska rikkauksien sijaan öljy on tuonut nigerialaisille Jakporin sanoin vain saasteita, kurjuutta ja kuolemaa.Toimittajien koulutusta suomalais-nigerialaisittainPhilip Jakpor vieraili Suomessa Viestintä- ja kehityssäätiö Vikesin kutsumana. ERAlla ja Vikesillä on yhteishanke, jonka tarkoitus on perehdyttää nigerialaisia toimittajia ympäristöasioihin – ja samalla hyviin journalistisiin tapoihin.ERAn koulutusten ansiosta nigerialaistoimittajat matkustavat yhä useammin paikan päälle kirjoittaessaan ympäristöasioista. Jakporin mukaan toimittajat ovat alkaneet ymmärtää tasapuolisen viestinnän ja faktojen tutkimisen merkityksen, siinä kun aiemmin luotettiin pitkälti vain suuryritysten omiin tiedotteisiin.”Saastuttajat tietenkin syyttävät aina paikallisia ihmisiä, eivätkä myönnä omia virheitään”, Jakpor sanoo.Haasteita riittää kuitenkin edelleen: toimituksissa ympäristöuutisille annetaan vähäinen tila, ja jotkut yritykset maksavat toimituksille saadakseen viestinsä läpi. Toimittajia painostetaan kulisseissa jonkin verran – muttei lainkaan siinä mittakaavassa kuin diktatuurien aikoina.Vikesin ja ERAn hankkeessa on ollut mukana myös suomalaisia kouluttajia. Seuraavaksi Nigeriaan on lähdössä Long Play -julkaisussa vaikuttava tutkiva journalisti Hanna Nikkanen.