Suomalaiset kehitysyhteistyöstä: Tuki vankkaa, tiedot hataria

”On hienoa, että tuki kehitysyhteistyölle on pysynyt vakaana ja vain kuusi prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että kehitysyhteistyössä rahat menevät Kankkulan kaivoon”, kehitysministeri Heidi Hautala totesi kansalaisten mielipiteitä kehitysyhteistyöstä ja -politiikasta esittelevän mielipidekyselyn julkistustilaisuudessa 12. kesäkuuta.Ulkoministeriön Taloustutkimuksella teettämiä kyselytutkimuksia on tehty vuodesta 2002 lähtien. Suurimmillaan kansalaisten tuki kehitysyhteistyölle on ollut vuonna 2007, jolloin talouskin oli huipussaan: tuolloin lähes 90 prosenttia piti kehitysyhteistyötä vähintään melko tärkeänä.Taantuma-aikoinakaan kannatus ei ole sukeltanut kovin alas, ja tänä vuonna kehitysyhteistyön tukijoiden joukko on jopa hieman kasvussa: vuonna 2012 kehitysyhteistyötä piti erittäin tai melko tärkeänä vähän alle 80 prosenttia vastaajista, tänä vuonna hieman yli 80.  Kehitysyhteistyön määrärahoja olisi valmis nostamaan 23 prosenttia vastaajista, ja 13 prosenttia haluaisi leikata niitä. Loput tyytyvät nykytasoon.”Kehitysyhteistyön kannatus on pysynyt vuodesta toiseen niin korkealla tasolla, että siinä täytyy olla taustalla jonkinlainen yleisinhimillinen auttamisen ja hyvää tekemisen moraalinen eetos ja altruistinen arvopohja”, tutkimusraportissa todetaan.Koulutus kaikkein tärkeintäMielipidekyselyn vastaukset heijastelevat sitä, että suomalaisten mielestä kehitysmaiden ongelmat ovat järjestelmässä, ja siksi tarvitaan apua, jolla on kauaskantoiset vaikutukset. Ikään, sukupuoleen ja asuinpaikkaan katsomatta suomalaiset panostaisivat kehitysmaissa selkeästi eniten koulutukseen. Toiseksi tärkeimpänä pidetään naisten ja lasten aseman parantamista.Suomalaisilla on myös vahva usko siihen, että kehitysyhteistyöllä voidaan vaikuttaa demokratiaan ja ihmisoikeuksiin.”Tuloksista voi ehkä päätellä sen, että suomalaisten hyvinvointivaltioajattelu ulottuu kansainväiselle tasolle asti: resursseja pitää suomalaisten mielestä jakaa rikkaiden ja köyhien välillä, myös maiden kesken”, arvioi tutkimuksen tekijä Juha Rahkonen Taloustutkimuksesta.Kehitys kehittyy – mutta tieto ei kuljeMielipidekyselyssä tarkasteltiin nyt ensimmäisen kerran kansalaisten mielipiteiden ohella heidän tietotasoaan kehitysteemoista. Tulos on melko masentava: esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden arvioidaan lisääntyneen maailmassa, vaikka todellisuudessa se on puolittunut vuoden 1990 tasosta.Kansalaiset tiedostavat kyselyn mukaan itsekin sen, että tietoa kehitysmaista ja kehitysyhteistyöstä ei ole tarpeeksi. Tietoa kaivataan eniten juuri kehitysyhteistyön saavutuksista, Suomen määrärahojen käytöstä ja kehitysmaiden ihmisten elämästä.Tutkimusraportissa todetaan, että nurinkurisesti media usein vain synkistää entisestään mielikuvaa kehitysmaista uutisoidessaan niistä: uutiskynnyksen kun ylittävät helpommin katastrofit ja konfliktit kuin yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvät edistysaskeleet.Sama ongelma on havaittavissa kansalaisjärjestöjen kampanjoissa: ne vetoavat ihmiset auttamishaluun ja tuovat esille ongelmia, mutta samalla ne voivat vahvistaa kuvaa siitä, että kehitystä ei ole syntynyt.Hautala: Mielikuvia on muutettavaHeidi Hautala totesi, että ulkoministeriön iso haaste on nyt tuoda viime aikoina julkisuuteen nousseiden epäkohtien ja väärinkäytösten ohella esimerkkejä siitä, mitä kehitysyhteistyöllä on saavutettu. Hänen mielestään erittäin rohkaiseva on vaikkapa tyttöjen koulutuksessa saavutettu parannus: nykyään maailmassa jokaista sataa poikaa kohden peruskoulun aloittaa jo 97 tyttöä.Ministeri toivoo muutoksia suomalaisten näkemyksiin erityisesti kolmessa asiassa.”Ensinnäkin haluaisin muuttaa mielikuvaa siitä, että kehitysmaissa ihmiset ovat laiskoja ja saamattomia. Päinvastoin köyhät ihmiset ovat usein tavattoman yritteliäitä, ja elanto koitetaan hankkia kaikin keinoin. Esimerkiksi vieraillessani Mogadishussa ei näkynyt sellaista kadunkulmaa, jossa ihmiset eivät olisi käynnistelleet jonkinlaista toritoimintaa.”Toisekseen Hautala vaikuttaisi mielikuviin yritysten roolista kehitysmaissa: myös niillä on vastuu ja ne voivat edistää kehitystä varmistamalla, että kohtuullinen osa tuotosta jää toimintamaahan. Hautala pitää hyvänä suuntauksena sitä, että viime aikoina kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat löytäneet toisensa ja luoneet uudenlaisia kumppanuuksia kehitysyhteistyössä.Kolmanneksi Hautala muistuttaa suomalaisia siitä, että kehitysmaat eivät suinkaan halua olla avunantajien varassa.”Kehitysmaissa on nähtävissä tervettä itsetuntoa, ja monet valtiot – esimerkiksi Tansania – sanovat suoraan haluavansa päästä irti apuriippuvaisuudesta. Myös meidän on osaltamme toimittava niin, että tämä on mahdollista, muun muassa varmistettava maille mahdollisuus hyödyntää luonnonvarojaan niin, että ne voivat auttaa itse itseään.”UM:n tiedote: Kehitysyhteistyön ja määrärahojen lisäämisen kannatus kasvanutUM: Kehitysyhteistyön mielipidemittaukset vuosilta 2002-2013