Helmikuun 24. päivänä heräsimme uuteen aikaan. Sen merkit olivat olleet ilmassa jo pitkään, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli silti yllätys Suomelle, Euroopalle ja koko maailmalle. Ukrainanalaisten maanpuolustustahdon lujuus on myös ollut yllätys, samoin lännen vastatoimien laajuus. Pohjoismaat, Euroopan Unioni, Yhdysvallat ja NATO toimivat yhdessä vahvemmin kuin olisi osattu odottaa.
Rauhanvälityksen suurvallaksikin kutsutun Suomen turvallisuusympäristö muuttui kuukaudessa niin perustavalla tavalla, että maanpuolustusta on jo vahvistettu ja vahvistetaan edelleen yli kahdella miljardilla. Vaikuttaa siltä, että pian on edessä historiallinen päätös NATO-jäsenyyden hakemisesta.
Ukrainan sota on meille fyysisesti ja henkisesti lähellä: se vertautuu omien vanhempien ja isovanhempien kokemuksiin. Samaistumme ukrainalaisten kärsimyksiin ja ajattelemme, että sama voisi tapahtua myös meille. Syyria, Jemen, Afganistan, Etiopia ja Myanmar eivät herättäneet meissä ihan samoja tunteita.
Nyt olemme löytäneet itsemme tilanteesta, jossa mietimme mitä aseellinen konflikti lähiympäristössä tarkoittaa minulle, perheelleni, lapsilleni ja koko yhteiskunnalle. Se on jo muuttanut meitä: olemme ottaneet avosylin vastaan pakolaisia, kaikki puoluerajat ylittäen.
Uuden rauhattoman ajan merkit olivat näkyvissä viime vuosien kehityksessä. Suurvaltajännitteet ja teknologian kehitys veivät maailmaa rauhanrakentamisen kannalta huonoon suuntaan. Kynnys aloittaa sota on madaltunut ja riitoja ratkotaan yhä useammin asein, eikä neuvottelemalla. Konflikteista on tullut monimutkaisia ja monitasoisia. Suunnan muutos kohti kestävää rauhaa voi tapahtua vain neuvottelemalla kiistoihin poliittiset ratkaisut.
Juuri nyt kansainvälinen järjestelmä ei pysty toimimaan, kuten tehtäviensä ja tavoitteidensa mukaan pitäisi. Kun YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen on sodan hyökkäävä osapuoli, eivät kansainväliset mekanismit toimi kuten ne on suunniteltu, vaikka Venäjän toimet on tuomittu poikkeuksellisen laajasti YK:n yleiskokouksessa ja Venäjä on äänestetty ulos ihmisoikeusneuvostosta.
CMI:n toimintaa ohjaa ajatus, että kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Tämä ajatus on peräisin CMI:n perustajalta, presidentti Martti Ahtisaarelta, joka rauhanvälittäjänä aina näki mahdollisuuksia siellä missä muut näkivät esteitä ja ongelmia. Maailmanjärjestyksen mennessä uuteen asentoon jotkin pitkään jatkuneet konfliktit voivatkin näyttäytyä uudessa valossa ja uudet liittolaisuudet voivat auttaa niitä ratkomaan. Läntisen maailman yksimielisyydestä Ukrainan kriisiin vastaamisessa voi olla hyötyä myös muita konflikteja ratkottaessa, mikäli tämä yksituumaisuus vahvistuu. Aivan kuten Suomessa poliittiset asetelmat muuttuivat nopeasti, ovat ne muuttuneet koko maailmassa.
Kansainvälinen järjestelmä perustuu luottamukseen ja tarvetta luottamukselle, neuvotteluyhteyksien ja rauhan rakentamiselle on näinä aikoina entistä enemmän. CMI on edistänyt kaksikymmenvuotisen historiansa aikana yli viittäkymmentä rauhanprosessia, mutta viime vuonna pyyntöjä tukea pyrkimyksiä rauhaan eri puolilla maailmaa oli ennätysmäärä, lähes sata.
Suomalaisilla on hyvä maine niissä pöydissä, joissa rauhaa rakennetaan. Maine on rakentunut Suomen valtion, yksittäisten ihmisten ja järjestöjen yhteistyönä. Se pohjaa Suomen historiaan ja suomalaisten kokemuksiin vaikeissa tilanteissa. Tämä suomalainen maine ja Ahtisaaren perintö ovat kantaneet CMI:täkin pitkälle. Kahdessa vuosikymmenessä olemme kasvaneet yhdeksi maailman johtavista yksityisistä rauhanvälittäjistä.
Kestävää rauhaa ei synny ilman kansalaisyhteiskunnan laajaa panosta ja yhteistyötä. Konfliktit kytevät eriarvoisuudesta, korruptiosta, vaalivilpistä, kansanosien demonisoinnista, kuivuudesta ja puhtaan juomaveden puutteesta, eikä turvallisuutta ole ilman ruokaturvaa. Ruokaturvan merkitys kaikkialla maailmassa on kasvanut, myös ilmastonmuutoksen vuoksi.
Ukrainan sota vaikuttaa maailmaan monin tavoin. Euroopan talous tulee kärsimään ja sen myötä kansainvälisten järjestöjen rahoitus on vaarassa. Ruoan hinta on jo noussut kaikkialla maailmassa. Ruoan hinnan nousu tuo epävakautta erityisesti Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään. Venäjän ja Ukrainan vehnästä ja maissista riippuvaisissa maissa, kuten Libyassa ja Egyptissä, ruoan hinnan raju nousu voi tuoda epävakautta koko yhteiskuntaan.
Erityisesti näissä maissa ruokaturvaa uhkaaviin shokkeihin pitäisi varautua aiempaa paremmin ja on löydettävä poliittista tahtoa ratkoa alueen konflikteja, jotka pahentavat nälänhätää entisestään. Konflikteja ehkäisee kaikki se työ, joka tukee ihmisten kykyä ruokkia itsensä ja lapsensa, pysyä terveenä, kouluttautua, kokea tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja voivansa vaikuttaa omaan yhteiskuntaansa vailla syrjintää.
Yleensä konfliktien sovittelua täytyy jatkaa hyvin pitkään, jotta ne eivät leimahtaisi uudelleen. Siksi kaikkien järkevintä olisi ennaltaehkäisy ja asioihin tarttuminen jo silloin kun konflikti on vasta kytemässä. Ihmisten ei pitäisi joutua jättämään kotiaan sodan vuoksi tai siksi, että elämän edellytyksiä ei enää ole ilmaston muuttaessa elinolosuhteita.
Moni meistä kysyy nyt, mitä minä voin tehdä? Meille järjestöissä vaikuttaville vastaus on helppo: jatka työtä oikeudenmukaisemman maailman puolesta entistäkin päättäväisemmin. Se on niin suuri työ, että siihen tarvitaan ihan kaikkia. Vain yhteistyössä muiden kanssa voimme onnistua. Emme voi odottaa nopeaa käännettä parempaan vaan tarvitsemme sinnikkyyttä ja uskoa parempaan huomiseen.
Kirjoittaja oli töissä Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepassa vuosina 1996-2000, Ylen Hyvä säätiössä/Nenäpäivässä 2002-2012, Suomen UNICEFissa 2018-2019 ja CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationissa maaliskuusta 2022 alkaen.