”Vihreä talous – kehityspoliittinen muoti-ilmi vai aito pyrkimys kestavään talouteen” -tilaisuudessa todettiin, että maailman taloustoimintaan olisi saatava roppakaupalla sosiaalista ja ekologista järkeä ja rakenteellista oikeudenmukaisuutta. Haasteet ovat huomattavat, mutta keskustelussa tunnistettiin myös muutoksen mahdollisuuksia.
Helsingin yliopiston trooppisen metsänhoidon professori Markku Kanninen arvioi yleisenä tosiasiana, että ympäristön painoarvo on kansainvälisessä yhteisössä viimeisten neljän vuosikymmenen aikana laskenut ja inhimillisen kehityksen ja talouden noussut.
Kansainväliset ympäristökonferenssit Tukholmassa vuonna 1972 ja Riossa 1992 keskittyivät ympäristökysymyksiin, inhimillisen kehityksen agenda alkoi vahvistua Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2000. Vihreä talous on jatkoa tälle kehityskaarelle.
Oikeudenmukaisuusnäkökulma on jätetty liian vähälle huomiolle. Kanninen toteaa kansainvälisen yhteisön toimivan kuin EU eurokriisissä, korjataan ja paikkaillaan paloittain. Kokonaisuus on kadoksissa ja paikallisia konflikteja ei ole kunnolla nostettu pöydälle. Nyt on korkea aika toimia.
30 vuoden kuluttua maailmassa on 9 miljardia ihmistä, Afrikassa on asukkaita miljardi nykyistä enemmän. Samalla Afrikassa on maakaappausten myötä tapahtumassa kyseenalainen luonnonvarojen uusjako, jossa afrikkalaisten toimintatila pienenee.
Kanninen painotti, että kansainvälisen yhteisön on nykyistä vahvemmin huomioitava menossa oleva maailmanjärjestelmän murros, globaalin pohjoisen ja etelän muuttuvat roolit ja erityisesti nousevien talouksien vaikutusvallan kasvu. Nousevat taloudet eli BRICS-maat on saatava mukaan ilmastotalkoisiin.
***
Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Annika Lindblom painotti, ettei vihreän talouden edistämisessä voida onnistua, ellei talouspoliittisia vaikuttajia saada sitoutumaan muutosprosessiin. Kestävän kehityksen osalta jo epäonnistuttiin, mutta osallistavan vihreän talouden hän uskoo voivan toimia kattavana maailmanlaajuisena kehityspoliittisena raamina.
Rion neuvottelujen laiha tulos johtui talousministerien poissaolosta, ympäristö- ja kehitysministerit eivät saa asialle riittävää poliittista painoarvoa.
”Yritetty on!” Lindblom huudahti ja heitti kansalaisjärjestöväelle haasteen avata silmänsä reaalimaailmalle, niiden kritiikki ja tilannearviointi kun on usein idealismin hämärtämää.
Vihreän talouden sisällön erilainen jäsentäminen eri puolilla maailmaa aiheuttaa myös päänvaivaa. Kehitysmaiden hallitukset näkevät sen uhkana maansa mahdollisuudelle kehittyä.
”Heille kehitys suotakoon”, totesi Lindblom, mutta valitteli, että juuri vihreän talouden keinoin niiden kehitystä voitaisiin ekologisesti kestävästi edistää.
”Kunhan ymmärrys saataisiin yhtenäisemmäksi!”
***
Siemenpuun ohjelmakoordinaattori Ruby van der Wekken välitti keskusteluun säätiön Latinalaisen Amerikan kumppaneiden kriittistä ääntä. Ne ovat huolissaan luonnonvarojen rahallisesta arvottamisesta, mikä on käytännössä osoittautunut luonnonvarojen yhteisöllisen käytön uhaksi.
”On pelottavaa, että resurssiniukkuudesta tehdään bisnestä, kuka lopulta käärii hyödyn”, pohti van der Wekken.
Lindblom ymmärtää huolen, mutta ei usko talouspoliittisten vaikuttajien antavan hinnoittamattomille luonnonvaroille arvoa. Pehmeällä kielenkäytöllä ei ole saatu tulosta, on aika puhua talouden kieltä.
Esimerkiksi ekosysteemipalveluilla kuvataan kaikkea sitä, mitä luonnonvarat ihmisille voivat merkitä. Lindblom kuitenkin painottaa, että olennaista on luonnonvarojen realistinen arvottaminen, ei markkinoistaminen.
Van der Wekken harmitteli kansainvälisen keskustelun tapaa unohtaa Rion yhteydessä järjestetty, virallista konferenssia onnistuneempi kansalaiskokous (People’s Summit). Eri puolilta maailmaa tulleet kansalaisjärjestöjen ja -liikkeiden lukuisat edustajat kehittivät konkreettisia keinoja inhimillistä elämää kunnioittavien talouskäytäntöjen edistämiseksi.
”Talous on yhteisön toimeentuloa”, muistutti van der Wekken.
Keskeisiä termejä ovat solidaarisuustalous ja yhteishyvän ja -toiminnan ajattelu (Commons). Van der Wekken painotti, ettei kyse ole kolmannen sektorin marginaalisesta puuhastelusta vaan kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jota on mahdollista toteuttaa talouden eri tasoilla.
Siemenpuusäätiön hallituksen varapuheenjohtaja Otto Bruun kirjoitti taululle kansainvälisissä kansalaisliikekeskusteluissa yhä useammin esiintyvät sanat: ”Take back the economy”.
Vallitsevan talouden kriisi voi olla talouden valtaamisessa avuksi. Esimerkiksi Espanjasta paikalliset energiaosuuskunnat ovat onnistuneet ottamaan energiantuotannon takaisin isoilta yksiköiltä, Bruun kertoo. Hän painottaa, että meidän on otettava riittävyys talouden lähtökohdaksi ja ratkaistava ympäristön kantokyvyn ja riittävän toimeentulon yhtälö kestävästi.
***
Tilaisuus oli osa tutkijoiden ja toimijoiden välistä dialogia, jota Kepa, Kehitystutkimuksen seura, Siemenpuu-säätiö ja UniPID yhdessä vahvistavat. Tiedotamme tulevista tilaisuuksista useilla sähköpostilistoilla, mutta suosittelemme liittymistä tutkijoiden ja toimijoiden yhteiselle research-l-sähköpostilistalle.