Kehitysyhteistyösitoumus – totta vai tarua?

Hallitus jatkoi torstain kehysriihessä maan tapaa leikata kehitysyhteistyötä. Vuonna 2015 kehitysrahoituksesta sipaistaan 29 miljoonaa. Vuonna 2016 leikkaus nousee 30,5 miljoonaan ja vuonna 2017 jo 32 miljoonaan. Tämä kaikkien aiempien leikkaus- ja jäädytyspäätösten lisäksi.Kehysriihen loppupäätelmissään hallitus totesi, että sen tavoitteena on saavuttaa Suomen YK- ja EU-sitoumusten mukainen 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuus. Leikkausten aiheuttamaa koloa tilkitään päästöoikeuksien huutokauppatuloilla.Puheet nollaseiskaan sitoutumisesta tuntuvat näiden päätösten valossa kumpuavan tarunhohtoisesta Mikä-Mikä-Maasta, jossa yksinkertaisen yhteenlaskun säännöt eivät päde ja prosentit joustavat. Onkohan hallituksen kouluvuosista kulunut liian kauan?Päästökauppatulot eivät ilman keijupölyä tule kattamaan rahoitusvajetta. Viimeisten arvioiden mukaan päästöhuutokaupasta tullaan kuluvan vuoden aikana saamaan vain noin 60 miljoonaa euroa. Tulevien vuosien tuloista ei uskalla esittää arvioita kukaan.Kehitysrahoitussitoumus pitäisi saavuttaa vuonna 2015. Sinä vuonna Suomi leikkaa avusta yhteensä 59 miljoonaa euroa. Luultavasti rahoitusosuus laskee lähivuosina pyllymäkeä alle 0,5 prosentin.Kehitysyhteistyöllä on suomalaisten vankka kannatus, yli 80 prosenttia meistä pitää sitä tärkeänä. Köyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä vaativat vastuunkantoa. Kyse on ihmisoikeuksista ja kaikkien yhteisestä edusta — maailmanlaajuisten kriisien vaikutukset näkyvät kaikkialla. Kehitysrahoitus on myös kansainvälisen uskottavuuden mittari. Kuka enää uskoo sanansa syövään Suomeen?Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen ei ole kestävää politiikkaa. Vastuun pakoilemisen sijaan Suomen tulisi toimia rohkeana suunnannäyttäjänä muun muassa vertaismaidemme Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa, jotka kaikki ovat jo aikaa sitten ylittäneet sitoumuksensa. Se vasta olisi fantastista!Mikäli 0,7 prosentin sitoumus todella on Suomen tavoite, on hallituksen ryhdyttävä saduista tekoihin.Täällä reaalimaailmassa lupaukset eivät pysy Peter Panin tapaan ikinuorina, vaan vanhenevat. Täällä lapset eivät lennä, krokotiilit eivät tikitä, eivätkä pienet päästökauppatulot kasva maagisesti moninkertaisiksi yhdessä yössä.Kehitys- ja ilmastorahoituksen määrää on kasvatettava muutenkin kuin painomusteella.Kirjoitus julkaistiin sunnuntaina 24.3.2013 Helsingin Sanomien mielipidesivulla.