Kansalaisvapaudet vaarassa Mekongilla

Tänään 15.3. thaimaalaiset nuoret järjestivät tee-hetken Laosin suurlähetystön edessä vaatien laosilaisen kansalaisaktivistin, 15.12.2012 kadonneen Sombath Somphonen turvallista paluuta kotiin. Sombath on ollut kateissa jo kolme kuukautta eikä mitään tietoa hänen olinpaikastaan, edes sitä onko hän enää hengissä, ole. Laosin ihmisoikeustilanne on muutaman kuukauden aikana heikentynyt merkittävästi. Kaikki alkoi siitä, että sveistiläisen kehitysjärjestön Helvetasin maajohtaja Anne-Sophie Gindroz karkoitettiin maasta 9.12. ja Sombathin katoamisen jälkeen myös muita aktivisteja on häiritty ja vahdittu. Laosin kansalaisyhteiskunta on nyt hipihiljaa.Kaikki alkoi kuitenkin lokakuussa järjestetystä Aasian ja Euroopan kansalaisliikkeiden foorumista AEPF 9 Vientiane, jossa ensimmäiset häirintätapaukset tapahtuivat etenkin maaoikeus- ja energiatyöpajoissa. Eräs etniseen ryhmään kuulunut nainen erehtyi valittamaan kansansa kohtelusta jonka jälkeen hän sai uhkailutekstiviestejä ja muuta häirintää. AEPF 9 on Laosin suurin kansalaisjärjestötapahtuma koskaan ja sille oli lupa maan korkealta johdolta, mutta silti tilanne pääsi karkaamaan käsistä.Tähän mennessä Laosissa on käynyt jo kaksi parlamentaarista valtuuskuntaa, ASEANin valtuuskunta mukana mm, senaattori Walden Bello Filippiineiltä, ja Euroopan parlamentin edustajan valtuuskunta kyselemässä Sombathin perään ilman tulosta.Myös muualla Mekongin aluella kansalaisia on häiritty, vangittu ja jopa murhattu aivan viime aikoina. Thaimaassa aktivistien murhat eivät jääneet vain 60-luvulle vaan niitä tapahtuu edelleen – pitäisikö sanoa tasaiseen tahtiin. Viimeksi muutama viikko sitten eräs kyläjohtaja murhattiin hänen vastustettuaan erästä teollisuushanketta. Vietnamissa vangitaan jatkuvasti mm. internetaktivisteja. Kambodzhassa kansalaisjärjestöt ovat niin nujerrettuja etteivät he uskalla haastaa hallintoa mitenkään.Vain Burmassa eli Mianmaassa (kirjoitetaan siis Myanmar mutta lausutaan Mianmaa) kansalaisjärjestöjen tila on hieman parantunut parin viime vuoden aikaisen avautumisen ja demokratiakehtyksen myötä. Käydessäni siellä tammikuussa 2013 järjestöt toivoivat etenkin kontakteja ulkomaailmaan, että he tietäisivät mitä heidän maalleen on tapahtumassa. Nimittäin avautuminen on johtanut valtavaan ryntäykseen Mianmaassa, sekä yritysten että hallituksten ja järjestöjen. Suomesta ainakin Kirkon ulkomaanapu, Pakolaisapu ja Lähetysseura meinaavat aloittaa tai laajentaa toimintaansa Mianmaassa. Ja Suomen hallitus päätti juuri aloittaa mittavan kehityshankkeen Mianmaassa. Suurin pelkoni on että Mianmaa tuhotaan kehityksellä.