Yksi syy tälle on, että Intian jalansija Afrikassa on paljon Kiina pienempi. Se yritti aluksi Kiinan ”apua öljyä vastaan” -politiikkaa, mutta huomasi lehden mukaan pian, ettei se pärjää millään Kiinan jättimäisille infrastruktuurihankkeille. Sen jälkeen strategiaksi on otettu kapasiteetin vahvistaminen eri aloilla, lääketieteestä timanttien jalostusasteen kasvattamiseen.Intialaisen analyytikon Sudha Ramachandranin artikkelin mukaan Intian suhde Afrikan maihin on erilainen kuin siirtomaa-ajalla Euroopan ja Afrikan, vaikka toiselta näyttää: Afrikasta viedään Intiaan raaka-aineita, ja sinne kaupataan takaisin jalostettuja tuotteita. Kaupan ehtoja eivät sanele ulkopuoliset, vaan molemmat osapuolet hyötyvät.Artikkeli ei haiskahda kovinkaan neutraalilta, vaan se pyrkii vastaamaan Intiaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Juttu on eräänlainen myytinmurtamisyritys, jollaisia toki itsekin aika usein kirjoitan. Sen kun pitää mielessä, juttu antaa monipuolisen kuvan maailman muuttuvista valtasuhteista.Hyvä on muistaa sekin, että ennen kylmän sodan loppua Intian suhteet moniin Afrikan maihin olivat läheiset. Sittemmin etääntyneistä suhteita on nyt alettu lämmitellä, raaka-aineiden himon lisäksi muun muassa sen tähden, että Afrikasta voi saada monta puoltavaa ääntä YK:n turvaneuvostoon, johon Intia halajaa. Myös Intian pyrkimys Intian valtameren laivastomahdiksi edellyttää maalta aktiivisia toimia Somalian merirosvouksen hillitsemisessä.
The Diplomat: Intian Afrikan-suhteet Kiinaa pehmeämmät ja poliittisemmat
Intian kauppa Afrikan maiden kanssa on noussut viimeisessä kymmenessä vuodessa kolmesta miljardista dollarista melkein 53 miljardiin, kirjoittaa Japanissa pääkonttoriaan pitävä aasialaislehti The Diplomat. Lehden mukaan Intian Afrikan-politiikka pohjaa koulutukseen infrastruktuurin sijaan.
Teksti: Esa Salminen