Järjestöjen yritysyhteistyössä koolla on väliä

Yritysten ja kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen välinen yhteistyö kasvaa vauhdilla.Miika Korpin Aalto-yliopistoon tekemästä pro gradusta käy ilmi, että yrityksille tärkeimpiä kumppanuuskriteereitä ovat mielenkiintoiset yhteistyömahdollisuudet ja yritysvastuu- ja liiketoimintasidosteisuus.Tämän vahvistavat myös ympäristöjohtajat Timo Lehesvirta UPM:stä ja Kati Ihamäki Finnairista.Ihamäki kertoo Finnairin saavan lähes päivittäin yhteydenottoja järjestöiltä, jotka toivovat yhteistyötä.”Järjestöjen kannattaisi perustella tarkemmin sitä, miten yhteistyö sopii nimenomaan meille. Luonnollisen yhteyden löytyminen on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi rintasyövän ehkäisyyn tähtäävässä Roosa nauha -kampanjassa halusimme olla mukana, sillä suurin osa henkilökunnastamme on naisia, ja toisaalta lentäminen altistaa säteilylle”, sanoo Ihamäki.Lehesvirran mukaan UPM:n järjestökumppaneiden valinnassa tärkeintä on asiantuntijuus.”Yhteistyölle on parhaat perusteet silloin, kun ympäristötavoitteemme ja järjestön tavoitteet kohtaavat toisensa, ja kun yhteistyö kanssamme on järjestön valitsema tapa toimia, kertoo Lehesvirta.Asiantuntemusta, näkyvyyttä ja verkostojaKaikki järjestöt eivät ole samalla viivalla yritysten rahoja jaettaessa. Korpin haastattelemilla 20 suomalaisella suuryrityksellä oli selvästi eniten yhteistyötä kansainvälisestikin toimivien järjestöjen kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi Plan, Punainen risti, Save the Children, Unicef, ja WWF.”Yritykset etsivät järjestöiltä asiantuntemusta, globaalia verkostoa ja ylipäätään vaikuttavuuden osoittamista, ja se on valtava haaste pienille järjestöille”, sanoo aiemmin liike-elämässä työskennellyt yritysyhteistyöjohtaja Tom Selänniemi Unicefista.Toisaalta yritykset voivat hakea myös julkisuutta, jota saa helpommin tunnetuilta järjestöiltä.”Jotkut yritykset saattavat tukea erityisesti hankkeita, jotka ovat mediaseksikkäitä tai joita voidaan helposti käyttää hyväksi markkinoinnissa. Maturiteettitasoltaan pidemmällä olevissa yrityksissä kuitenkin ymmärretään, että vakaa yhteiskunnallinen kehitys ja esimerkiksi hyvän hallintotavan lobbaaminen jossakin kehittyvässä maassa edistää heidän liiketoimintamahdollisuuksiaan.”Parhaimmillaan sparraustaMiten sitten käy järjestöjen itsenäisyydelle yritysyhteistyössä? Joutuvatko ne suuntaamaan hankkeita tiettyyn suuntaan yrityksen intressien perusteella?Unicefin Selänniemen mukaan sellainen vaara on olemassa pienten, rahapulassa olevien järjestöjen kohdalla, joille voi tulla houkutus hieman venyttää periaatteitaan rahoitusta saadakseen.”En näe sitä kuitenkaan isona riskinä. Ei kansainvälisillä markkinoilla toimivilla suomalaisyrityksillä ole varaa lähteä vedättämään järjestöjä. Kyllä yhteistyön täytyy lähteä siitä, että yhteiskuntavastuuasiat on oikeasti omaksuttu osaksi yrityksen liiketoimintaa.”Niin Selänniemi kuin UPM:n Lehesvirtakin ovat sitä mieltä, että parhaimmillaan yritysten ja järjestöjen yhteistyö voi olla hedelmällistä asiantuntijuuden vaihtoa ja toistensa sparrausta. Itsekin aikoinaan järjestöissä toiminut Lehesvirta myöntää, etteivät UPM:n bisnesintressit ja ympäristöjärjestöjen tavoitteet ole aina kulkeneet rinnakkain.”Täyttä harmoniaa ei varmaan koskaan löydy, mutta ympäristöjärjestöt ovat olleet arvokas osa muutosprosessiamme. Nykyään meillä on hyvää yhteistyötä niiden kanssa enemmän kuin koskaan, ja viime aikoina on vältytty vakavilta konflikteilta”, kertoo Lehesvirta.Yritysrahoituksesta piristysruiske kehitysyhteistyölle?Tom Selänniemi ei usko siihen, että kasvava yritysyhteistyö vähentäisi valtioiden roolia kehitysyhteistyössä.”Jos ajatellaan esimerkiksi Finnfundin kaltaisia toimijoita, joiden perimmäisenä tarkoituksena on auttaa suomalaisen liiketoiminnan kehitystä kehittyvissä maissa paikalliset tarpeet huomioiden, kasvava yritysyhteistyö voi johtaa pikemminkin siihen, että välillinen valtioiden kehitysyhteistyöhön suuntaama raha lisääntyy.”Artikkeli perustuu Timo Lehesvirran ja Tom Selänniemen haastatteluihin, Aalto Global Impactin ja Unicefin järjestämän seminaarin ”Companies and NGOs — from Greenwashing to Innovations” puheenvuoroihin ja Miika Korpin pro gradu -tutkielmaan ”Corporate collaboration strategies for the Finnish development and emergency aid organizations.” Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu, tuotantotalouden ohjelma, 2012.