Parhaiten ihmisoikeusteema on tullut esiin vuoden alussa julkaistussa kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa, jossa ihmisoikeusperustaisuus nostetaan Suomen kehityspolitiikan kulmakiveksi.
Tämän takia valinta oli helppo, kun Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja ylioppilaskunnat ottivat vuoden 2012 kehitysyhteistyöviikon teemaksi ”Ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö”.
Viikko on parhaillaan käynnissä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopiston ylioppilaskunnissa sekä Åbo Akademin Studentkårissa. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta järjestää viikon ensi viikolla.
Viikon ideana on lisätä opiskelijoiden tietoutta kehityskysymyksistä ja myös innostaa heitä toimimaan kehitysyhteistyön parissa. Siksi viikkojen ohjelmat on suunniteltu mahdollisimman monipuolisesti. Tarjolla on muun muassa seminaareja, työpajoja, ihmisoikeusbrunsseja, paneeleja, kehykinoja, tutustumisretkiä ja järjestötoreja.
Jokainen ylioppilaskunta saa järjestää viikosta oman näköisensä. Esimerkiksi Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan alateemana on ruoka ihmisoikeutena, kun taas Helsingin yliopiston opiskelijat pääsevät viikon kestävälle ihmisoikeusmatkalle.
Viikon aloitti yhteinen videotempaus. Ajatus videosta ja sen ympärille rakennettavasta tempauksesta syntyi, kun viikkoa koordinoiva ohjausryhmä mietti tapahtumaa, joka olisi helppo järjestää useassa ylioppilaskunnassa yhtä aikaa ja jonka näkyvyys olisi hyvä.
Aiemmista vuosista oppineena päätimme myös, että tapahtuma tulisi järjestää sisällä. Lokakuussahan ilma voi olla mitä tahansa auringon ja räntäsateen väliltä. Totesimme videon käyvän tähän tarkoitukseen hyvin: sitä pystyy näyttämään yliopistojen aulojen televisioista, luentojen alussa, lataaminen YouTubeen käy vaivattomasti ja oheistapahtumien järjestäminen videon rinnalle on helppoa.
Videota varten kehitysyhteistyöviikon ohjausryhmä ideoi listan erilaisia haastateltavia. Lähtökohtana oli mahdollisimman erilaisten ihmisten mukaan saaminen. Tämän takia videolle etsittiin esimerkiksi taidealan edustaja (elokuvaohjaaja Dome Karukoski), urheilija (luistelija Laura Lepistö) ja Miss Suomi 2012 Sara Chafak.
Haastateltavien etsintävaiheessa totesimme kuitenkin, että SYL:llä ja ylioppilaskunnilla on parhaat verkostot yhteiskunnallisten vaikuttajien suuntaan – esimerkiksi jääkiekkoilijan mukaan saaminen osoittautui mahdottomaksi. Näin saimme videolle mukaan ministeri Elisabeth Rehnin, kansanedustajat Pekka Haaviston ja Lasse Männistön sekä kirjailija Rosa Meriläisen. Opiskelijoiden omaa ääntä unohtamatta yksi haastateltavista on itseoikeutetusti SYL:n puheenjohtaja Jarno Lappalainen.
Oli ilahduttavaa huomata, kuinka mielellään pyytämämme henkilöt lähtivät mukaan. Tämä kertoo osaltaan siitä, miten ihmisoikeudet mielletään tärkeäksi teemaksi. Hienoa oli myös, että kaikki valitsivat eri ihmisoikeuden itselleen tärkeimmäksi ja käsittelivät sitä omasta kokemusmaailmastaan käsin. Näin saimme videoon monipuolisen otoksen ihmisoikeuksia.
Valmista videota katsellessa mieleni täyttää kiitollisuus siitä, että saamme elää maassa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan melko hyvin. Kaikkialla tämä ei toteudu. Tästä tuli viimeksi tänään hyvä muistutus, kun osallistuin Kepan kehityspoliittiseen päivään. Siellä YK:n riippumaton raportoija Maina Kiai kertoi Etiopian tilanteessa, jossa valtio oli säätänyt vuonna 2009 lain, jonka mukaan esimerkiksi ihmisoikeustyötä tekevien järjestöjen budjetista vain 10 prosenttia saa tulla ulkomaisilta rahoittajilta.
Ihmisoikeustyötä tekevien järjestöjen määrä putosi nopeasti 23:sta alle kymmeneen. Tämä kertoo siitä, miten paljon (tai vähän) valtio kunnioittaa maassa ihmisoikeuksia. Ihmisoikeuksien puolesta puhumista täytyy siis jatkaa!
Kirjoittaja Johanna Ursin-Escobar toimii kehitysyhteistyökoordinaattorina Suomen ylioppilaskuntien liitossa.
Ylioppilaskuntien yhteisellä kehitysyhteistyöviikolla puhutaan ihmisoikeuksista
Tällä hetkellä ihmisoikeudet ovat keskeinen teema kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä. SYL:n ja ylioppilaskuntien kehitysyhteistyöviikon kunniaksi tehtiin videosarja, jossa kahdeksan julkisuuden henkilöä kertoo itselleen tärkeimmästä ihmisoikeudesta.
Teksti: Johanna Ursin-Escobar