Björn Wahlroos on tunnetusti julistanut kehitysavun menevän kankkulan kaivoon, ja kehitysyhteistyövarojen määrästä kiistellään kiristyneessä taloustilanteessa. Voisiko yhtenäisten avointen standardien käyttö kehitysaputietojen julkaisussa tuoda muun muassa näihin ongelmiin ratkaisuja?
Open Knowledge -festivaaleilla keskusteltiin avoimesta tiedosta kehitysyhteistyössä. Näkemyksiään esittivät edustajat niin Maailmanpankista, ulkoministeriöstä, asiaan paneutuneista järjestöistä kuin kehy-liikkeistäkin. Myös kehitysmaiden kansalaisia osallistui keskusteluihin videoiden kautta.
Miltä avoin tieto ja siihen liittyvä International Aid Transparency Initiative voisivat näyttää suomalaisen kansalaisjärjestön näkökulmasta? Turhalta? Tärkeältä? Pelottavalta? Innostavalta?
Perusideana IATI-standardin käytössä on tuottaa yhteismitallista, helposti saatavilla olevaa ja vertailukelpoista tietoa kehitysapuvirroista sekä samalla parantaa eri toimijoiden välistä koordinointia, vastuullisuutta ja suunnittelua.
Tällä hetkellä suomalaiset järjestöt eivät saa helposti vertailtavaa tietoa toistensa tekemisistä eri maissa, puhumattakaan globaalista kokonaiskuvasta. Olisi varsin hyödyllistä tietää, mitä esimerkiksi Suomen World Vision, Ruotsin Pelastakaa lapset ja UK:n Oxfam tekevät Ugandassa koulutuksen parissa ennen kuin esimerkiksi Suomen Plan alkaa tukea vastaavan tyyppisiä kehy-ohjelmia samassa maassa.
Normal
0
21
false
false
false
FI
X-NONE
X-NONE
MicrosoftInternetExplorer4
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Table Normal”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:10.0pt;
font-family:”Times New Roman”,”serif”;}
Tällä hetkellä järjestöt joutuvat hankkimaan tiedot muun muassa puhelinsoitoilla ja käymällä läpi lukemattomia pdf-dokumentteja eri järjestöjen nettisivuilta. Ilman yhteistä standardia tietojen hankkiminen ja vertailu on aikaa vievää ja hankalaa. Yksittäisten toimijoiden avoimuus ei riitä, ellei koko järjestelmä muutu läpinäkyvämmäksi.
Kehitysyhteistyöjärjestöt ovat myös uskottavampia vaatiessaan muilta toimijoilta hyvää hallintoa, läpinäkyvyyttä ja avointa tiedottamista kansalaisille, jos ne itse pyrkivät aktiivisesti avaamaan tietojaan julkista tarkastelua ja hyödyntämistä varten.
Useimpien järjestöjen strategioissa ja arvoissa toistuvat sanat ”accountable”, ”transparent”, ja”honest”. Olisi tärkeää pysähtyä miettimään, miten järjestökenttä ja koko apuyhteisö voisivat paremmin nitoa sanat ja teot yhdeksi.
Tietojen avoimempi julkaisu kehitysyhteistyön kohdemaissa ja yhteisöissä vastuuttaa suomalaisia kansalaisjärjestöjä, parantaa koordinaatiota ja antaa paremmat työkalut esimerkiksi paikallisille toimijoille tarkastella kriittisesti eri projektien toimivuutta. Pelkkä IATI-standardin mukainen tieto ei tietysti korvaa suoria palautekeskusteluja yhteisöissä, joita kehitysprojektit koskettavat, mutta antaa merkittävän mahdollisuuden laajempaan analyysiin.
Avoimuudesta puhuttaessa on tärkeää määritellä, kenelle haluamme olla avoimia. Suomalaisille veronmaksajille, järjestökentälle, muille valtioille ja niin sanotuille kohdemaiden kansalaisille? Avoimuus yhdellä tasolla ei automaattisesti leviä muualle. Avoin tieto ei myöskään kutistu vain standardiksi tai tietotekniseksi projektiksi, vaan se vaatii kaikilta toimijoilta syvempää ajattelutavan muutosta. Pohdinta siitä, mikä on kullekin järjestölle julkista tai sisäistä tietoa, ei ole välttämättä yksinkertaista.
Suomessa IATI-standardin kannalta keskeinen rooli on ulkoasiainministeriöllä, joka rahoittaa lähes jokaista suomalaista kehitysyhteistyöjärjestöä. On mielenkiintoista seurata, kuinka tarkasti ja laajalti UM tulee julkaisemaan järjestöiltä saamansa tiedot yhteisessä standardissa ja millaisen roolin järjestöt itse ottavat yhdessä kehitysmaiden kumppanien kanssa. Mitä useampi toimija raportoi apuvirtojen kulutusta eri vaiheissa, sitä tarkempi kuva sen käytöstä on mahdollista saada. Näin myös päällekkäisyydet ja aukot kehitysapuvirrassa tulevat näkyvämmin esille.
Lisääntyvä tieto ja läpinäkyvyys tulevat antamaan argumentteja sekä kehitysyhteistyön puolesta että vastaan. Heikkoudet ja epäonnistumiset tulevat näkyvämmin esille, mutta niin myös hyvät käytännöt ja onnistumiset. Tämä tulee olemaan koko kehitysyhteistyökentälle hyväksi.
Kirjoittaja on Plan Suomi Säätiön ohjelmapäällikkö ja ICT4D-asiantuntija.
Lisätiedot
Avoimuus on kehityksen uusi musta -artikkeli Plan Suomen verkkosivuilla
Suomalaisia järjestöjä toivotaan avun avoimuuden järjestelmään -artikkeli Kepan verkkosivuilla
OK-festivaali: Avoin kehitys on valtakysymys -uutinen Kepan verkkosivuilla