Maailmanpankin tuore pääjohtaja Jim Young Kim käynnisti syyskuussa sosiaalisessa mediassa kampanjan, joka haastaa ihmisiä tarjoamaan ratkaisuja maailman köyhyysongelman ratkaisuun.
Kahden äskettäin julkaistun YK-raportin mukaan tämä haaste muuttuu yhä vaikeammaksi.
Globaali kumppanuus hakoteillä
YK:n pääsihteeri asetti vuonna 2007 työryhmän seuraamaan edistymistä kahdeksannessa, globaalin kumppanuuden vuosituhattavoitteessa.
Työryhmän aiemmat raportit ovat moittineet kehitystä liian hitaaksi. Nyt kehitys on pysähtynyt ja alkanut ensimmäistä kertaa heiketä.
Kahdeksas vuosituhattavoite mittaa edistystä muun muassa kehitysmaiden velkaongelman ratkaisussa, oikeudenmukaisemman rahoitus- ja kauppajärjestelmän luomisessa sekä lääkkeiden saatavuudessa.
”Kansainvälinen yhteisö saavutti työryhmän mukaan tavoitteitaan jopa globaalin rahoitusmarkkina- ja talouskriisin akuutimmassa vaiheessa”, YK taustoittaa.
Nyt uusia edistysaskelia on YK:n mukaan vaikea löytää ja monella alueella mennään taaksepäin.
”Aikaa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen on enää kolme vuotta. Näköpiirissä ei ole, että hallitukset pystyisivät sitoutumaan kehityksen kääntämiseen ajoissa”, raportti linjaa.
Tähän on useita syitä. Rikkaiden maiden talousongelmat ovat johtaneet kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksiin, eivätkä kauppaneuvottelut etene. Ainoastaan lääkkeiden saatavuus on joiltain osin hieman parantunut.
YK:ssa ja kehityskentällä laajemminkin pohditaan paraikaa, millaisin tavoittein ja toimin köyhyyteen ja epätasa-arvoisuuteen puututaan vuoden 2015 jälkeen, kun vuosituhattavoitteet umpeutuvat.
Köyhimpien maiden lista ei lyhene
YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD julkaisi syyskuussa raportin, jossa seurataan maailman pienituloisimpien maiden kehitystä ulos köyhimpien maiden kategoriasta. Tilanne näyttää tältä osin huomattavasti heikommalta kuin vielä vuosi sitten.
Kun vuosituhattavoitteiden takaraja lähestyy, liittyy yksi seuraavista tavoitteista juuri kaikista köyhimpiin maihin. YK-maat sopivat viime vuonna Istanbulissa tavoitteesta, joka pienentäisi kaikista köyhimpien maiden 48 maan listan puoleen vuoteen 2020 mennessä.
Kaikista köyhimpien maiden kategoria on ollut käytössä 40 vuoden ajan. Tänä aikana vain muutama maa on noussut pois siltä.
”Samoan on ennustettu pääsevän pois vuonna 2014. Samaan aikaan yksi uusi valtio – Etelä-Sudan – tulee pian liittymään virallisesti maailman köyhimpien maiden listan 49. valtioksi”, raportti kuvaa.
Näyttää siltä, että vuonna 2011 sovittu tavoite osoittautuu epärealistiseksi jo alkumetreillä.
Etelän ja pohjoisen edut ovat yhteiset
Molempien YK:n raporttien huolten taustalla on pienenevien kehitysyhteistyömäärärahojen lisäksi globaalin talouslaman leviäminen. Jos rikkaat maat eivät saa luotua kasvua ja kuluttajien kysyntää, heijastuu tilanne väistämättä vientivetoisiin kehitysmaihin.
Tämä ei ole pidemmällä aikavälillä kenenkään etu.
”Rikkaat maat voivat yrittää suojautua muurien taakse, mutta se olisi globaalissa maailmassa itsepetosta”, globaalin kumppanuuden raportti tiivistää.
Talouskasvu, kansainvälinen turvallisuus ja globaalien ongelmien kuten ilmastonmuutoksen ratkaisu ei onnistu ilman kehitysmaita.
”Kuinka monta kertaa hallitukset voivat sitoutua taloudellisen yhteistyön tavoitteisiin ja jättää ne täyttämättä? Kuinka monta kansainvälistä konferenssia vielä tarvitaan tuottamaan vesitettyjä ja ympäripyöreitä asiakirjoja”, globaalin kumppanuuden raportti tylyttää.
Tunnelmat ovat hyvin toisenlaiset kuin kymmenen vuotta sitten. Rion kesäkuun kestävän kehityksen huippukokouksen loppuasiakirjasta tuli ympäripyöreä. Ilmasto-, kauppa- ja kehitysrahoitusneuvottelut eivät ole sujuneet sen valoisammissa merkeissä.
Ei pelkästään huonoja uutisia
Joitain toivonpilkahduksiakin on näkyvissä. Kansainvälinen kehitysmaiden HIPC-velkahelpotusohjelma alkaa tulla päätökseen. Velkatilanne on monissa maissa hieman heikentynyt, mutta pahimmat vuoden 2008 talouskriisin jälkeiset skenaariot velkaongelman räjähtämisestä eivät ainakaan vielä ole toteutuneet.
Globaalin kumppanuuden seurantaraportti noteeraa orastavan kiinnostuksen kansainvälistä velkasovittelumekanismia kohtaan.
”Jos uudet maat ajautuvat velkakriisiin, niiden täytyy nyt turvautua improvisoituun prosessiin.”
Improvisoinnin vaaroista on saatu muistutus esimerkiksi Kreikassa. EU:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ratkaisuja on edeltänyt huomattava hermostuneisuus markkinoilla, kun sijoittajat ovat olleet epätietoisia sijoitustensa kohtalosta.
Velkasovittelumekanismi tarjoaisi ennustettavan, tasapuolisen foorumin tällaisten ongelmien ratkaisuun.
YK nostaa esiin myös lisääntyneen rahoituksen aidsin, tuberkuloosin ja malarian vastaiseen työhön. Ne eivät tosin vielä ole näkyneet lääkkeiden saatavuustilastoissa.
Moderni viestintätekniikka kuten matkapuhelimet ovat myös yhä useamman ulottuvilla. Toisaalta niin sanottu digitaalinen kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä on edelleen hyvin suuri.
UNCTAD case studies on Zambia, Benin, and Cambodia show global financial crisis is hurting LDCs
The Global Partnership for Development: Making Rhetoric a Reality MDG Gap Task Force Report 2012 (pdf)