Kehitysmaiden suuret kasvuihmeet ovat näillä näkymin ohitse, kirjoittaa arvostettu taloustieteilijä Dani Rodrik Project Syndicate -blogissa.
Vielä vuosi sitten taloustieteilijät hekumoivat sillä, että suuret nousevat taloudet takaavat maailmantalouden kasvun vaikka perinteiset teollisuusmaat pyristelevät kriiseissä. Afrikan maista alettiin puhua liikkeellä olevina leijonina, Rodrik kirjoittaa. Nyt kaikkien kanta on epäilevämpi. Kiinan, Intian, Brasilian ja Turkin kasvuluvut ovat olleet huonoimpia vuosiin.
Rodrikin mukaan on syytä olettaa, että nopeat kasvupyrähdykset ovat ennemmin poikkeus kuin sääntö tulevina vuosikymmeninä.
Teollistuminen ja koulutus avaimia
Lähes poikkeuksetta nopea kasvu on johtunut nopeasta teollistumisesta: niin Aasian kasvuihmeet kuin sitä ennen Yhdysvaltain ja Saksankin kasvu saatiin aikaan siirtämällä ihmiset pelloilta tehtaisiin. Köyhienkin maiden on kohtuullisen helppoa kopioida muiden maiden tuotantoa ja ottaa teollisuusmaita kiinni.
Rodrik kirjoittaa tutkimusten osoittavan, että teollisuustuotanto kuroo bruttokansantulon kuilua umpeen kolmen prosentin vuosivauhdilla riippumatta maan politiikasta, instituutioista tai maantieteellisestä sijainnista.
Palvelutuotannollakin voi kasvaa, mutta se on hitaampaa, sillä palveluala vaatii monipuolisia taitoja ja instituutioita turvakseen. Esimerkiksi Intiassa on onnistuttu luomaan tietotekniikkapalveluja, mutta suurin osa kouluttamattomasta väestöstä jää sektorin ulkopuolelle.
Rodrikista taloudellinen kehitys tarvitseekin kaksiosaisen strategian: kehitys ei lähde liikkeelle ilman teollistumista, mutta samaan aikaan täytyy sijoittaa inhimilliseen pääomaan (käytännössä koulutukseen) ja yhteiskunnan instituutioihin. Näin voidaan taata se, että palveluilla voidaan ylläpitää kasvua silloin, kun teollistumisen rajat tulevat vastaan.
Teollisuus on muuttunut, Kiina vallannut markkinat
”Mutta tämä aikojen saatossa testattu resepti käy yhä tehottomammaksi”, Rodrik kirjoittaa.
Teollisuustuotannosta on tullut menneisyyteen nähden vähemmän työvoimavaltaista, ja teollisuudessa tarvitaan yhä enemmän koulutettua väkeä ja suurempia pääomia. Itä-Aasian maat marssittivat neljänneksen työvoimastaan tehtaisiin, mikä ei Rodrikin mukaan tule tulevaisuuden teollistujille olemaan mahdollista.
Toiseksi globalisaatio ja erityisesti Kiinan nousu ovat lisänneet kilpailua maailmanmarkkinoilla niin, että tulokkaiden tulee olemaan yhä vaikeampaa päästä teollisuusmarkkinoille. Tämän lisäksi Rodrik muistuttaa, että rikkaiden maiden asenteet ovat tiukentuneet: enää tukiaisia, tuotteiden kopiointeja tai valuutan aliarvostamista ei katsota läpi sormien niin kuin ennen. Kun rikkailla mailla on ongelmia, ne edellyttävät, että köyhät maat noudattavat tarkemmin Maailman kauppajärjestön sääntöjä, joiden puitteissa teollistuminen on hankalampaa.
Teollisuustuotanto on Rodrikista toki jatkossakin köyhien maiden taloudellinen hissi, joka tosin kulkee hitaammin eikä niin korkealle kuin ennen.
”Kasvun täytyy nojata voimakkaammin inhimillisen pääoman, instituutioiden ja hallinnon kehittämiseen. Se tarkoittaa, että kasvu on jatkossa hidasta, ja parhaimmillaankin hankalaa.”
Project Syndicate: No More Growth Miracles