Somaliassa moni näkee yhä nälkää

IPS — Nälänhätä eteläisessä Somaliassa julistettiin päättyneeksi jo helmikuussa, mutta sadattuhannet ihmiset pakolaisleireissä Mogadishun ympäristössä näkevät yhä nälkää.
Yksivuotias Miriam Jama syntyi samana päivänä, 20. helmikuuta 2011, kun YK:n ruokaohjelma WFP julisti Etelä-Somalian olevan nälänhädän kynsissä. Pienokainen on elänyt koko ikänsä Badbaadon pakolaisleirissä kymmenen kilometrin päässä pääkaupungista.
Aliravitsemus ja nälkä näkyvät Miriam Jamassa. Nälästä kärsivät myös tytön perheenjäsenet, samoin kuin lähes kaikki leirin asukkaat.
Miriam Jaman vanhemmat ja neljä sisarusta tulivat Badbaadoon muiden tavoin nälän ajamina. Se on vain yksi pääkaupunkia Mogadishua ympäröivistä leireistä. Yhteensä niillä elää noin 400 000 ihmistä. Leireillä asutaan kurjasti – Jaman perheellä on käytössään parineliöinen teltta – ja itse itsensä valinneita johtajia syytetään avun varastelusta.
”Me saamme hädin tuskin sen, mitä hengissäpysymiseen tarvitaan. Nälänhätä voi olla loppunut, mutta meidän nälkämme ei ole”, Miriamin äiti Hawa Jama sanoo. Perhe saa kuukaudessa 25 kiloa jyviä, saman verran jauhoja ja 10 litraa öljyä. Se ei ole paljon seitsenhenkisen perheen hengissä pitämiseen.
Tasapuolisuus ei toteudu
Kymmeniätuhansia somalialaisia tappanut nälänhätä puhkesi, kun sodan ruhjomaa maata kohtasi pahin kuivuus 60 vuoteen. Koko Afrikan sarvea piinanneen kuivuuden lisäksi Somalian tilannetta pahensivat ruoan kalleus ja yhteiskunnan epävakaus.
Nyt nälänhätää ei WFP:n mukaan ole, eikä aliravitsemuskaan ole niin yleistä kuin vuosi sitten. Tilanne on kuitenkin hauras, ja ihmiset elävät avun varassa.
”En tahtoisi valittaa, mutta tämä on meille elämän ja kuoleman kysymys. Leirin ylläpidosta vastuulliset eivät jaa kaikkea apua meille ja suosivat toisia. Kerromme asiasta joka ainoalle ulkomaiselle virkailijalle, joka täällä käy, mutta mitään ei tapahdu”, Sayidkan leirissä asuva seitsemän lapsen äiti Mumino Ali selittää.
Suuri osa leirin käymälöistä on poissa käytöstä, vettä saadaan liian vähän, eikä sen laatuun ole luottamista.
”Tilanne on parantunut viime heinäkuusta siinä, että enää kukaan ei kuole nälkään. Mutta nälkä jatkuu”, paikallinen ihmisoikeusaktiivi Mohamed Ali sanoo. Hänen mukaansa leireillä ei pystytä auttamaan ihmisiä takaisin omille jaloilleen ja palaamaan kotiin.
Toivotonta työnhakua
Nälänhädän päättymisen jälkeen kansainväliset järjestöt ovat vähentäneet ruoka-apuaan, ja kotimaista avustustoimintaa syytetään tehottomuudesta ja korruptiosta.
Paikallisen nimettömänä esiintyvän avustustyöntekijän mukaan korruptiota esiintyy joka tasolla kansainvälisistä järjestöistä ja niiden paikallisista kumppaneista hallituksen virkamiehiin ja leirien johtoon.
Selviytyäkseen moni leirin asukkaista etsii hanttihommia. Mutta 20-vuotisen sodan jäljiltä Mogadishun työttömyysaste on jo valmiiksi korkea. Lapsiakin näkee kengänkiillottajina, kotiapulaisina ja autonpesijöinä.
Miriamin isä on yksi työnhakijoista, mutta häneltä puuttuvat paikalliset kontaktit. Hawa Jama kertoo, että ennen nälänhätäähe olivat miehensä kanssa pienviljelijöitä Keski-Somalian Shabellessa.
Ruoka-avun sijasta Jama toivoisi perheelleen apua itsenäisen elämän uudelleen aloittamiseen. ”En halua olla riippuvainen avustusjärjestöjen antimista, joita ei koskaan ole tarpeeksi. Olisin onnellinen, jos saisimme tukea työnhaussa, jotta voisimme huolehtia perheestä ja palata kotiin.”