Käsite ”vihreä talous” nousee jatkuvasti esiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksesta (Rio+20) puhuttaessa. Käsitteen sisältö on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä.
”Todellinen vihreä talous tarkoittaa taloudellista oikeudenmukaisuutta ja loppua haitalliselle politiikalle, joka asettaa voitot ihmisten ja ympäristön edelle”, brittiläisen World Development Movementin (WDM) Alex Scrivener linjaa.
Vihreä talous tekisi lopun pakkomielteisestä talouskasvusta ja kestämättömästä kulutuksesta ja miettisi, miten kaikkien tarpeet voidaan tyydyttää oikeasti kestävällä tavalla, hän jatkaa.
Savuverho
WDM:n mukaan teollisuusmaat, pankit ja ylikansalliset yritykset käyttävät ”vihreää taloutta” savuverhona sille, että ne jatkavat yhteisten luonnonvarojen yksityistämistä ja luovat uusia markkinoita luonnon tarjoamille palveluille.
Euroopan rahoituskriisi on Scrivenerin mukaan vaikeuttanut tuen löytämistä oikeasti kestävälle kehitykselle. ”Esimerkiksi ideat lento- ja laivaliikenteen päästöjen verottamisesta on vaivihkaa unohdettu.”
WDM muistuttaa, että teollisuusmaiden ilmastovelka kehitysmaille on yhä maksamatta. Valtiot kuitenkin ponnistelevat palatakseen kestämättömään talouskasvuun, ja ilmastonmuutos, köyhyyden vähentäminen ja ympäristön tuhoutuminen ovat jääneet sivuraiteelle, Scrivener suomii.
”Se näkyy eri tasoilla, mukaan lukien kunnianhimon puute Rio+20:n loppuasiakirjan laadinnassa”, hän tiivistää.
Kepan Rio+20-kokossivu