Kenian, Mosambikin ja Tansanian rannikoilta on löytynyt viime aikoina merkittävät määrät maakaasua. Uutistoimisto Reutersin mukaan yksin Pohjois-Mosambikista arvioidaan löytyvän yhtä paljon kaasua kuin mitä Libyassa todennetusti on.
Itä-Afrikasta on löytynyt sieltä täältä myös öljyä, mutta toistaiseksi vähemmän kuin Länsi-Afrikan öljyjättiläisistä Nigeriasta ja Angolasta.
Reuters arvioi, että jos Kenia, Mosambik ja Tansania saisivat kaasuntuotannostaan edes puolet siitä, mitä Qatar saa omastaan, niiden verotulot kasvaisivat yhteensä 10 miljardilla dollarilla vuosittain. Maiden hallitusten yhteenlasketut budjetit ovat noin 25 miljardia dollaria, ja vuonna 2010 ne saivat vajaat viisi miljardia dollaria kehitysapuna.
Vaikeuksia voittojen jakamisessa
Kasvavat tulot luonnonvaroista tulevat nostamaan Itä-Afrikan maiden bruttokansantuloa, mikä nostanee ne keskituloisten maiden joukkoon lähivuosina. Tämä tulee keskipitkällä aikavälillä vähentämään niille myönnettävää kehitysapua mutta ei automaattisesti johda köyhyyden vähenemiseen.
Luonnonvarojen tuomat yllättävät rikkaudet kantavat kehitysmaille mukanaan niin sanottua resurssikirousta: ulkomaiset yritykset saavat vapaat kädet temmeltää ympäristön ja kansan kustannuksella, korruptio kasvaa eikä kansa hyödy kasvavasta varallisuudesta. Hallitukset etääntyvät kansasta, sillä öljy- ja kaasuvarat nähdään helposti ylimääräisenä rahana, josta ei tarvitse olla kansalaisille tilivelvollinen samalla tavoin kuin verorahoista. Länsi-Afrikan öljymaat ovat tästä surullinen esimerkki.
Centre for Global Development -ajatushautomon tutkijat ovat esittäneet ongelmaan niin sanottua öljyä rahaksi -mallia, jossa osa luonnonvarojen tuomista rikkauksista ohjataan suoraan kansalaisille esimerkiksi lapsilisien muodossa.
Mosambikissa on kokeiltu jo joitain vuosia mallia, jossa metsienhakkuusta saaduista tuloista viidennes ohjataan paikallisille yhteisöille. Maksatusten osittain heikosta toteutumisesta huolimatta paikalliset järjestöt ovat ajaneet saman mallin käyttöönottoa myös muiden luonnonvarojen aloilla, erityisesti maakaasun ja öljyn osalta.
Useat Afrikan maat ovat viime aikoina tiukentaneet ulkomaisia yrityksiä koskevia käytäntöjään, koska ne haluavat nykyistä isommat osuudet luonnonvaroistaan. Kasvavien ulkomaisten sijoitusten vanavedessä myös vastuullinen yritystoiminta on puhuttanut Afrikassa yhä enemmän.
”Kongon tauti” estää luonnonvarojen käyttöä
Mosambikin pohjoisosissa valmistellaan nopeasti maakaasun käyttöönottoa. Tuotanto aiotaan aloittaa vuonna 2018. Kaikkialla ei kuitenkaan olla yhtä ripeitä: Ugandassa on riemuittu öljylöydöistä, mutta maan politiikkaa vaivaa niin sanottu Kongon tauti, ainakin jos uskomme vaikutusvaltaista kirjailijaa ja toimittajaa Charles Onyango-Obboa.
Ugandalaiseen Daily Monitor -lehteen kirjoittavan Onyango-Obbon mukaan Kongon taudin oireisiin kuuluu, ettei luonnonvaroja uskalleta käyttää, koska rahojen jakaminen on hankalaa. Suurin osa Kongonkin mineraaleista on edelleen maan alla. Ugandassa kaikki öljyyn liittyvät sopimukset ovat salaisia, ja vaikka ensimmäisten dollarien piti kilahtaa kirstuun jo tänä vuonna, on aikataulua siirretty vuoteen 2015.
”Meidän olisi jo pitänyt alkaa myydä jalostettua polttoainetta Keniaan ja muihin maihin. Muttemme myy, koska öljystämme on tullut kuin juopon maanomistusasiakirjat: juopot heiluttelevat omistusoikeuspapereitaan ja ottavat niitä vastaan lainaa ruokaa ja viinaa ostaakseen”, Onyango-Obbo kirjoittaa.
Isoilla päättäjillä on Onyango-Obbon mukaan jakamisfobia. Ei ole uskallettu perustaa kansallista öljy-yhtiötä asiantuntijoineen, koska se voisi viedä hallituksen valtaa resursseista. On riemuittu öljystä, muttei rakennettu infrastruktuuria, jätehuoltoa tai säädetty lakeja luonnonvarojen käytöstä.
”Ugandan öljystä on tullut kuin kerjäläisen lottovoitto. Voittojen lunastaminen pelottaa, koska voittorahoja joutuisi jakamaan muiden kanssa”, Onyango-Obbo kirjoittaa.
Reuters: East Africa to join world gas giants
Kepa.fi: Afrikan maat haluavat isommat siivut luonnonvaroistaan
Daily Monitor: Uganda oil and the ‘Congo problem’; we are losing our lottery ticket
Kepan raportti: Yritysvastuuta vai vastuuttomia yrityksiä?