Eettiset ohjeet koskevat kaikkea järjestöjen valtion tuella toteutettavaa kehitysyhteistyötä ja kehitysviestintää. Ohjeet julkistetaan perjantaina 23.3. UM:n kansalaisjärjestöseminaarissa.
Keskustelussa järjestöt pohtivat, miksi ohjeet ylipäänsä on tehty ja mihin niitä tarvitaan. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun ulkoministeriö haluaa ohjeistaa järjestöjä niiden kehitysyhteistyön eettisyydessä. Ohjeita väläyteltiin myös vuonna 2009, jolloin ohjeistus oli paljon nykyistä yksityiskohtaisempi. Tuolloin järjestöjen kanta oli, ettei ulkoministeriön rooli ole antaa näin tarkkoja ohjeita järjestöille.
Tällä kertaa järjestöjen suhtautuminen ohjeisiin tuntuu olevan positiivisempaa, vaikka uusi ohjeistus tulikin niille yllätyksenä. Viime vuonna puhuttiin hanketuen käsikirjan ja hakulomakkeiden päivittämisestä, muttei käsikirjan liitteeksi tulevista ohjeista. Hyvänä pidettiin sitä, etteivät ohjeet ole kovin yksityiskohtaiset eivätkä siten pureudu liikaa järjestöjen tapoihin toimia. Monella järjestöllä onjo omat, paljon yksityiskohtaisemmat eettiset ohjeensa.
Lisäksi järjestöillä on yhteinen kansainvälinen ohjeistuksensa, kahdeksan Istanbulin periaatetta, jotka järjestöt ovat tuottaneet globaalissa Open Forum -prosessissa. Tällä hetkellä periaatteet eivät sido järjestöjä eikä kukaan vaadi allekirjoittamaan niitä, mutta monelta osin ne ovat paljon laajempi ja kokonaisuus kuin ministeriön ohjeet. Periaatteissa mainitaan muun muassa tasavertainen kumppanuus sekä sitoutuminen kestävään muutokseen ja tuloksellisuuteen, joista ei mainita ulkoministeriön ohjeissa.
***
Järjestöt löysivät myös positiivisia käyttöjä UM:n ohjeille. Ne toimivat oivana välineenä keskusteluissa kumppanin kanssa ja auttavat oman työn eettisyyden todistamisessa medialle ja suurelle yleisölle. Somaliassa toimivan järjestön edustajan mukaan ohjeet ovat hyvä keino todistaa, ettei kohdemaahan tulla käännyttämään, kuten usein luullaan. Ohjeita toivottiin myös englanniksi. ”Niin kauan kuin ohjeet mahtuvat yhdelle sivulle, sanon jees”, kommentoitiin.
Entä koskevatko ministeriön ohjeet vain järjestöjä vai myös muita kehitysyhteistyötoimijoita kuten yrityksiä ja instituutioita. Järjestöjen kommenteissa nousi esiin, että kaikkien toimijoiden – myös ulkoministeriön itsensä – pitäisi sitoutua noudattamaan ohjeita. Kansalaisjärjestöyksikkö voi ohjeistaa vain järjestöjä, mutta heittää samalla niille pallon keskustelun virittämiseksi.
Uskonnon rooli ohjeissa herätti kuumaa keskustelua. Ohjeissahan kielletään uskonnon, aatteen tai poliittisen kannan levittäminen kehitysyhteistyövaroin. Joistakin järjestöistä tuntui, että uskonto näyttäytyy ohjeissa turhan negatiivisessa valossa. Asiaa auttaisi jo se, että ”kiellettyjen asioiden” listaukset olisivat aakkosjärjestyksessä niin, ettei uskontoa mainittaisi ”möröistä” ensimmäisenä.
Samoin pohdittiin aatteellisuuden käsitettä. Kaikki ry:thän ovat aatteellisia yhdistyksiä, kehitysyhteistyöjärjestöjä vie eteenpäin maailmanparannusaate. Voisiko ajatuksen kääntää positiiviseksi niin, että jokaisella järjestöllä on arvopohjansa, jonka tulee olla avointa?
Myös seksuaaliseen tasa-arvoon liittyvät kysymykset herättivät vilkasta keskustelua. Monissa maissa on rikos puhua näistä asioista ääneen ja keskustelussa pohdittiin, että etenkin pienten järjestöjen on vaikea käsitellä seksuaalisuusteemoja laajemmin, jollei hanke suoraan liity niihin. Ohjeita kuitenkin koettiin voivan tulkittavan niin, että vähintään järjestö ei lähde mukaan syrjintään vaan pohtii hankkeessaan, jäävätkö jotkut ryhmät tuen ulkopuolelle sukupuolen, uskonnon tai muun seikan vuoksi. Keskustelussa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että syrjimättömyyden periaate on erittäin tärkeä ja on hyvä, että se korostuu ohjeissa.
Ohjeiden muoto on vielä hieman epäselvä. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ole erikseen allekirjoitettava paperi, eli jos järjestöt sitoutuvat tuen ehtoihin ne samalla sitoutuvat ohjeisiin. Ohjeiden seurannasta ja raportoinnista keskustellaan vielä. Ajatustenvaihto jatkuu UM:n kansalaisjärjestöseminaarissa perjantaina 23.3., jolloin ohjeet julkistetaan.
***
Kepan kommentit eettisiin ohjeisiin 2012 (pdf)
Istanbulin periaatteet Open Forumin verkkosivulla