Etelä-Afrikassa asuva toimittaja ja valokuvaaja Richard Stupart keräsi Matador-blogiin seitsemän omasta mielestään idioottimaisinta kehitysapumokaa.
Miljoona T-paitaa Afrikkaan
Yleensä T-paitoja on halvempaa tuottaa paikan päällä, jos niistä nyt ylipäätään on pulaa. Dumppaamalla tuhotaan helposti paikallinen tekstiiliteollisuus.
TOMS-kenkäfirman ”Osta kengät, me lahjoitamme toiset köyhille” -kampanja
Sama kuin yllä, mutta kengillä.
Machine Gun Preacher
Räiskintäleffaksikin tehty tarina Sam Childeristä, joka ajatteli ratkaisevansa Sudanin orpolasten ongelmat Raamatun lisäksi AK-47-rynnäkkökiväärillä.
50 Cent kiristämässä Somalian lapsia
Jos tykkäät räppärin energiajuoman Facebook-sivusta, hän lahjoittaa aterian lapselle Somaliaan. Hetkinen, jos sillä on ne ruoat ja se antaa ne vain klikkauksia vastaan, eikö se ole kiristystä?
Antajamaasta ostoihin sidottu apu
Yhdysvalloissa oli vielä äskettäin voimassa ihan laki siitä, että esimerkiksi ruoka-apu pitää olla kotimaista, ja se pitää toimittaa perille yhdysvaltalaislaivoin. Mosambikin tulvien aikaan lääkintämiehet ajelivat saman periaatteen tähden paikasta toiseen Harley Davidsoneilla. Varmaan hauskaa, mutta aika tuhlailevaa.
Tehdäänpä ruoka-apupaketeista rypälepommien näköisiä
Joukon ehdottomasti järkyttävin moka: Afganistanissa jaettiin Humanitarian Daily Rations -ruokapaketteja, joista oli tehty melkein samanvärisiä kuin maastoon kylvetyistä BLU-97-rypälepommeista. Toisessa on 2000 kilokaloria, toinen tappaa kaikki 50 metrin etäisyydellä. Jos ei osaa englantia, houkutus napata maasta tutunnäköinen paketti voi olla suuri etenkin lapsille. Ilmavoimien kenraali kutsui apumokan räjähtäviä sivuvaikutuksia valitettaviksi.
Tehdään kehitysavusta ulko- tai turvallisuuspolitiikan työkalu
Yhdysvaltain apuviranomainen Usaid on yhä enemmän yhteistyössä asevoimien kanssa vaikkapa Afganistanissa, toisin kuin neutraaliuttaan korostavat humanitääriset järjestöt. Armeijan kanssa veljeily on tehnyt Usaidista vastapuolen sotilaiden silmissä legitiimin kohteen iskuille.
Stupartin esimerkit ovat kovin yhdysvaltalaisia: siellä henkilökohtaisiin lahjoituksiin nojaava charity-perinne on voimakkaampi kuin meillä, mikä näkyy esimerkiksi T-paita- ja kenkähankkeissa. Suomessa järjestöt eivät juuri edes ota vastaan tavaralahjoituksia. Ehkä ainoa näistä mokista, joka koskee Suomeakin on sidottu apu, joka on vähäistä ja vähenemään päin — vaikka pitää muistaa, että sitomatonkin apu on usein käytännössä sidottua, niin kuin uutisoin itsekin viime syksynä.