IPS — Thomas Dlakama sanoo kärsineensä ”tammikuun taudista” koko aikuisikänsä. Moni muukin zimbabwelainen potee pyhien jälkeen vaivaa, jonka oireisiin kuuluvat tyhjä lompakko, kohoava verenpaine ja ihmepelastuksen odotus.
Dlakama on pienipalkkainen valtion virkamies, jonka rahat hupenevat joulun ja uudenvuoden juhliin. Tammikuussa erääntyvät kuitenkin lasten koulumaksut ja monet muut laskut.
”Tammikuu on vuoden pahinta aikaa. Minulle on tullut tavaksi turvautua vippeihin heti uudenvuoden jälkeen”, Dlakama tunnustaa.
Hän ei ole ainoa jonottaja niin sanottujen mikroluottolaitosten ovilla Zimbabwen toiseksi suurimmassa kaupungissa Bulawayossa.
”Rahanlainaajat käyttävät hätäämme hyväkseen ja kiskovat järjettömiä korkoja”, Dlakama sanoo. Mikrolainojen korot liikkuvat 30-40 prosentissa. Luvattomien luotottajien korko voi nousta 50 prosenttiin.
Palkalla ei elä
Mikrolainoitus vilkastui Zimbabwessa 2009, kun hyperinflaation kourissa ollut maa korvasi oman dollarinsa muilla valuutoilla, kuten eurolla, Yhdysvaltain dollarilla, punnalla, Etelä-Afrikan randilla ja Sambian kwachalla.
Tilanne ajoi pienituloiset zimbabwelaiset turvautumaan lainoihin selvitäkseen arjen menoistaan.
Zimbabwen kuluttajaneuvosto laskee, että kuuden hengen keskivertoperhe tarvitsee kuukaudessa noin 400 euroa perustarpeisiinsa. Keskusammattiliiton mukaan sen jäsenten kuukausipalkka jää usein alle sataan euroon.
Valtion palkolliset, kuten opettajat, ansaitsevat noin 230 euroa kuussa. Heille kuitenkin tyrkytetään mikrolainoja säännöllisten tulojen vuoksi.
”Tammikuun tauti on liiankin tuttu”, yläasteen opettaja Jennifer Darirai tunnustaa.
”Kaikki neljä lastani ovat sisäoppilaitoksessa, eikä palkkani riitä menoihin. Joudun turvautumaan mikrolainoihin vasten tahtoani”, hän jatkaa.
Luvattomat kiskurit
Kehityksen moottoriksi aiottu mikroluottojärjestelmä lähti Zimbabwessa kieroon suuntaan. Korkeiden korkojen vuoksi se on jopa pahentanut köyhyyttä.
Maassa toimi vuoden 2010 lopulla virallisesti 37 mikroluotottajaa. Todellinen määrä liikkuu kuitenkin sadoissa, sillä monelta puuttuu lain vaatima rekisteröinti.
”Liian monet käyttävät hyväkseen ihmisten köyhyyttä. Tarvitaan tiukempaa valvontaa”, paikallisen pankin mikroluottoneuvoja Garfield Murombedzi sanoo.
Hänen mukaansa jotain on pielessä, kun moni tulee hakemaan pankkilainaa maksaakseen muita velkojaan.
Laillisia mikroluottoja jakava Sam Dube on vihainen alan maineen pilaajille. ”He toimivat luvatta, kiskovat tolkuttomia korkoja ja takavarikoivat laittomasti ihmisten omaisuutta”, hän listaa.
Kepa.fi: Kirja: Mikrolainat eivät vähennä köyhyyttä