Järjestöverkosto Eurodadin tuore tutkimus paljastaa, että jopa 80 prosenttia kehitysmaiden veloista Euroopan maille johtuu länsimaiden myöntämistä korkotukiluotoista eikä esimerkiksi köyhien maiden kehityshankkeisiin nostamista lainoista.
Silti velkahelpotuksia maksetaan kehitysapubudjeteista, mikä on Eurodadin mukaan väärin, sillä suurinta osaa rahoista ei ollut koskaan tarkoitettu kehitystarkoituksiin.
”Päinvastoin, monilla luottotakuilla on tuettu hankkeita, joilla on ollut negatiivisia vaikutuksia vastaanottavan maan ympäristölle tai yhteiskunnalle”, raportissa ”Exporting goods or exporting debts?” todetaan.
Korkotukiluotot ovat finanssikriisin aikana kasvaneet. Vuonna 2008 EU-maat kasvattivat vientitakuulaitostensa takauskapasiteetteja keskimäärin 35 prosentilla, jotta vienti saataisiin vetämään paremmin.
Miten korkotukiluotto muuttuu kehitysmaan velaksi?
Korkotukiluotot ovat kehitysmaille tai näiden yrityksille myönnettäviä halpoja lainoja ostoihin lainanantajamaasta tai vientitakuulaitosten myöntämiä riskitakauksia — tai näiden yhdistelmiä.
Niillä siis rahoitetaan vientiä kehitysmaihin siten, että yksityiset tai valtioihin läheisesti liitoksissa olevat vientitakuulaitokset lupaavat kehitysapurahoin kantaa riskit teollisuusmaassa toimivan yrityksen puolesta. Näin kaupat, jotka olisivat muuten liian riskialttiita tulevat mahdollisiksi ja parhaimmillaan hyödyttävät kaikkia osapuolia.
Suomessa ulkoministeriö tekee päätökset tuettavista vientihankkeista ja Finnvera takaa luottoihin liittyvät riskit.
Jos kehitysmaan yritys tai valtio ei maksakaan osaansa sovitusti, kattaa vientitakuulaitos tappiot. Sen jälkeen laitos aloittaa perinnän velkajärjestelyn avulla joko velan ottaneelta tai sen taanneelta taholta kehitysmaassa eli yleensä kehitysmaan yritykseltä, pankilta tai valtiolta.
Näin länsimaiden vientiin tarkoitetut lainat voivat päätyä köyhien valtioiden maksettaviksi — ja siis päätyvätkin, koska Eurodadin tutkimien kuuden eurooppalaisen valtion kehitysmaasaatavista 80 prosenttia oli syntynyt tällä tavoin. Tutkimuksessa selvitettiin velkatilanne Belgian, Britannian, Hollannin, Norjan, Ruotsin ja Sveitsin osalta.
Korkotukiluotot lasketaan niin sanotuksi sidotuksi avuksi, koska ne on sidottu hankintoihin antajamaasta.
Nykyään valtio takaa vain valtion ostot
Pari vuosikymmentä sitten korkotukiluoton antajamailla oli tapana edellyttää, että saajapuolella kehitysmaassa toimivan yrityksen kotivaltio takasi lainan siltä varalta, ettei yritys pystykään maksamaan lainaansa pois. Siksi niin suuri osa köyhien valtioiden velasta on vientiluottotaustaisia.
Nyt tilanne on toinen: yleensä pankit takaavat yksityisyritysten lainat, ja valtiot takaavat vain valtionyhtiöiden tai valtionhallinnon itsensä — vaikka valtion omistamien satamien — tekemiä hankintoja.
Suurin osa nykyisestä velasta on kuitenkin ilmeisesti syntynyt 1970- ja 1980-lukujen korkotukiluotoista. Tarkkoja tietoja ei Eurodad saanut, mutta sen haastattelemien rahoituslaitosten mukaan on ”hyvin realistista” olettaa, että niiden sopimukset on tehty ”usea vuosikymmen sitten”. Nykyään vientiluottoja ei myönnetä vähiten kehittyneille maille.
Luovalla kirjanpidolla kehitysapua antajamaan budjettiin
Kehitysjärjestöt ovat jo pitkään kritisoineet teollisuusmaiden tapaa merkitä kehitysmaille annetut velkahelpotukset viralliseksi kehitysavuksi. Helpotukset eivät ole uutta kehitysmaihin menevää rahaa, vaan usein vanhoja velkoja, joiden takaisinmaksusta ei ole elätelty toivoa enää aikoihin. Norjaa lukuun ottamatta kaikki teollisuusmaat kuitenkin tekevät näin.
Eurodadin raportti paljastaa, miten velkojen mitätöinti tämän lisäksi itse asiassa oikeastikin syö kehitysapua.
Velkojen mitätöinti koskee myös velkoja, joiden taustalla on kokotukiluottoja. Itse asiassa vuosien 2005 ja 2009 välissä tapahtuneista sinänsä merkittävistä velkahelpotuksista 85 prosenttia kohdistui sellaisiin lainoihin, jotka olivat peräisin korkotukiluotoista.
Kun vientitakuulaitoksen saatavat valtion päätöksellä mitätöidään, katetaan yhtiöiden tappiot kehitysavusta — siis siirretään rahaa apubudjetista joko takuulaitokselle tai suoraan lainanantajamaan valtiovarainministeriölle. Se on kaikki pois niin sanotusta aidosta kehitysyhteistyöstä.
Eurodad: Exporting goods or exporting debts? Export Credit Agencies and the roots of developing country debt