”Minua on ajanut eteenpäin lähetyssaarnaajan mentaliteetti: ei riitä, että puhutaan vain niille, jotka jo ovat uskovaisia, vaan aatetta pitää levittää. Tällä tarkoitan myös uskoa vapaaehtoistoimintaan ja kehitysyhteistyöhön”, sanoo Seppo Kalliokoski, 67.
Kalliokoski on tehnyt päivätyönsä Suomen lähetysseurassa sekä Namibiassa että kotimaassa ja toiminut sen ohella lukuisissa luottamustehtävissä eri järjestöissä. Maailmankuva alkoi avartua jo 1950-luvun Helsingissä, NMKY:n poikakerhon innostavan vetäjän ansiosta, ja kosketus tulevaan asuinmaahan syntyi 1960-luvulla Suomeen saapuneiden namibialaisstipendiaattien myötä.
Nykyään Kalliokoski nauttii ”laajan kansalaisjärjestöjoukon kunnioitusta ennakkoluulottomuutensa johdosta sekä kyvystään verkottua mahdollisimman laajalti yli ideologisten, kulttuuristen tai puoluerajojen”, kuten todetaan Kepan kokoamissa perusteluissa, jotka toivat miehelle Suomen Leijonan ansioristin 6. joulukuuta.
Nätisti pyytämällä onnistuu
”Vahvuuteni lienee ollut se, että olen pienissä järjestöissä tottunut siihen, että asioita pitää pyytää nätisti, eikä komennella. Eikä saa suuttua, vaikkei heti tapahtuisikaan”, Seppo Kalliokoski arvioi.
Hän uskoo voimien yhdistämiseen yhteisen asian puolesta, vaikka se tietääkin aina kompromisseja. Huonomminkin voisi olla, sillä Kalliokoski muistaa vielä suomalaisen kehitysmaaliikkeen alkuajat, jolloin eri aatesuunnat eivät tahtoneet mahtua saman pöydän ääreen.
”Vuonna 1974 perustettu Suomi-Namibia-seura oli yksi edelläkävijä sen suhteen, että samassa järjestössä oli mukana demarien, SKDL:n ja lähetysjärjestöjen ihmisiä. Tämä mahdollisti osaltaan esimerkiksi Kepan syntymisen”, Kalliokoski toteaa.
Ei ole pakko kyynistyä
Maailmaparantaja elää Seppo Kalliokoskessa edelleen vahvana. Hän iloitsee siitä, että juuri edellispäivänä on saapunut tieto Suomi-Namibia-seuran hankerahoituksesta: tavoitteena on käynnistää käsityöopetusta Namibian kouluissa.
”Kehitysyhteistyö on pitkän aikavälin toimintaa, eikä kahdessa vuodessa vielä saada aikaan suuria muutoksia. Mutta kun ei muutu kyyniseksi, voi aina oppia uutta. Kukaan ei hallitse näitä hommia täydellisesti”, hän sanoo.
Omalla kohdallaan Kalliokoski sanoo yhden vahvan kannustimen olevan se, että on hän saanut tuntea niin paljon rakkautta ja arvostusta namibialaisten taholta.
”Olen halunnut antaa myös takaisin”, hän sanoo.
Nokka kohti Eurooppaa
Lukuisten luottamustoimiensa ohella Seppo Kalliokoski on edelleen mukana työelämässä, viime vuosina hän on toiminut Lähetysseuran vaikuttamistyön koordinaattorina. Vuonna 2012 edessä häämöttää eläköityminen. Vapaaehtoistyöt eivät tosin ole loppumassa, sillä ”minkä sitä luonteelleen mahtaa”.
Tiedossa saattaa kuitenkin olla ihan oikeaa vapaa-aikaa, ja sen varalle Kalliokoski on jo tehnyt hankinnan: asuntoauton.
”Tarkoitus on lähteä kiertämään Eurooppaa. Siihen tutustuminen on jäänyt vähälle, sillä aikanaan Namibian-lomilla tuli seikkailtua Kombilla pitkin eteläistä Afrikkaa.”
Poimintoja Seppo Kalliokosken uralta
1963: nuorten edustajaksi Johanneksen seurakunnan (Helsinki) lähetystoimikuntaan
1972-1990: Suomen lähetysseuran (SLS) lähetystyöntekijänä Namibiassa
1978: National Union of Namibian Workers -ammattiyhdistyksen Oniipa-Onandjokwen paikallisosaston perustajajäsen
1983: Namibiassa myönnetään arvonimi Ondongan kuninkaan päällikkö ja hovin jäsen
1990-2006: SLS:n lähetystyöntekijä Helsingin hiippakunnallisessa työssä
1995 lähtien Ystävyysseurojen liitto YSL ry:n hallituksen jäsen, puheenjohtaja 2000 lähtien
1996 lähtien Suomi-Namibia-seura ry:n puheenjohtaja
1997-2011 Kepan hallituksen jäsen, välillä puheenjohtajistossa
2000: kehitysjärjestöjen Jubilee-kampanjan hallituksen jäsen
2001 – 2006: Mies 2001 ry:n hallituksen jäsen
2007 lähtien Maailman aids-päivän Suomen toimikunnan jäsen
2007 lähtien SLS:n vaikuttamistyön koordinaattori
2007 lähtien oikeusministeriön alaisen Kansalaisyhteiskuntapoliittisen toimikunnan (KANE) jäsen