Yhdysvallat liittyi tällä viikolla Britannian rintamaan, kun se ilmoitti ryhtyvänsä puolustamaan maailman seksuaalivähemmistöjä.
”Homojen oikeudet ovat ihmisoikeuksia”, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton Genevessä 6. joulukuuta kansainvälisen ihmisoikeuspäivän kunniaksi. Ihmisoikeuspäivää vietetään huomenna 10. joulukuuta.
Yhdysvallat ottaa jatkossa seksuaalivähemmistöjen oikeudet huomioon päättäessään turvapaikka- ja kehityspolitiikasta. Britannian pääministeri David Cameron ilmoitti lokakuussa, että Britannia saattaa leikata budjettitukena annettavaa kehitysapua mailta, joissa homoseksuaalisuus on rikos. Malawilta apua on jo tällä perusteella leikattu, ja Britannia harkitsee samaa Ghanalle ja Ugandalle.
Vastarinnassa Afrikan johtajat…
Uutistoimisto AP:n mukaan monet suurlähettiläät kiirehtivät ulos salista Hillary Clintonin puheen päätteeksi, eikä Yhdysvaltain uusi linjaus tulle saamaan laajaa hyväksyntää Afrikan maiden johtajilta.
Ugandan presidentin neuvonantaja John Nagenda kutsui David Cameronin aiempaa linjausta BBC:lle kolonialistiseksi ja muistutti, että Uganda on itsenäinen maa, joka on kyllästynyt ulkomaisiin luennoitsijoihin. Zimbabwen Robert Mugabe puolestaan kutsui Britannian apupolitiikkaa ”saatanalliseksi”.
Monissa kehitysmaissa homoseksuaalien oikeudet ovat huonossa jamassa, ja tilanne on järjestöjen mukaan viime aikoina heikentynyt. Tuorein esimerkki tulee Nigeriasta, jonka parlamentin alahuone hyväksyi alustavasti 7. joulukuuta lain, jossa homoseksuaalisuudesta tuomitaan 14 vuodeksi vankeuteen, julkiset hellyydenosoitukset kielletään saman sukupuolen edustajien kanssa ja jopa kriminalisoidaan se, ettei ilmianna homoseksuaaleiksi tietämiään ihmisiä viranomaisille.
Tämä ei koske kaikkia kehitysmaita. Esimerkiksi Etelä-Afrikan lainsäädäntö on seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen edistyksellisempi kuin monissa Euroopan maissa. Toisin kuin Suomessa, Etelä-Afrikassa samaa sukupuolta olevat pariskunnat saavat mennä naimisiin ja adoptoida lapsia.
Kansalaisjärjestöt ovat myös onnistuneet kampanjoillaan muuttamaan seksuaalilakeja ja -politiikkaa muiden muassa Bangladeshissa, Intiassa ja Nepalissa.
… mutta myös aktivistit
Harvinaista kyllä, Afrikan suurin seksuaalivähemmistöjen liitto AMSHeR on homovihamielisten hallitusten kanssa samoilla linjoilla, tosin eri perustein. Liiton mukaan rahoitukseen liittyvät rangaistusmekanismit eivät johda parempaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suojeluun.
Esimerkiksi Malawissa suvaitsemattomuuden ilmapiiri on apuleikkausten myötä lisääntynyt, kun poliittinen eliitti on päässyt käyttämään vähemmistöjä syntipukkina.
”Tarkoitus voi olla auttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustamista Afrikan mantereella, mutta päätös leikata apua sivuuttaa vähemmistöjen kansalaisliikkeet ja laajemman kansalaisyhteiskunnan ja aiheuttaa riskin merkittävästä vastareaktiosta vähemmistöjä kohtaan”, liiton tiedotteessa todetaan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen liike on AMSHeR-liiton mukaan pyrkinyt strategisesti liittämään vähemmistökysymykset laajempiin kansalaisyhteiskunnan kysymyksiin, reivaamaan sukupuoli- ja seksuaalisuuskeskustelun moraalikeskustelusta ihmisoikeuskeskusteluksi ja luomaan suhteita hallituksiin, jotta oikeudet pystyttäisiin paremmin turvaamaan.
”Näihin tavoitteisiin ei päästä, jos rahoittajat uhkaavat pidättää apua”, liitto pahoittelee.
AMSHeR huomauttaa myös, että kehitysavulla rahoitetaan koulutusta, terveydenhuoltoa ja laajempaa yhteiskunnallista kehitystä, ja avun leikkaaminen on omiaan haavoittamaan vähemmistöjä enemmän kuin valtaväestöä.
”Sääntö numero yksi unohtui”
Siitä AMSHeR on Afrikan johtajien kanssa samaa mieltä, että sanelupolitiikka kalskahtaa kolonialismilta.
”Rahoittajien rangaistusmekanismit ovat luonnostaan pakottavia ja vahvistavat epäsuhtaisia valtasuhteita avun antajien ja vastaanottajien välillä. Ne perustuvat usein ennakko-oletuksiin afrikkalaisesta seksuaalisuudesta ja vähemmistöjen tarpeista ja sivuuttavat afrikkalaisen kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten johtajien toimijuuden”, liitto tuomitsee.
Ajatushautomo IDS:n tutkija Stephen Wood huomauttaa, että Britannian (ja myöhemmin Yhdysvaltain) päättäjiltä unohtui kansainvälisen kehityksen sääntö numero yksi: pitää kuunnella niitä ihmisiä, joiden puolesta työskentelee.
”Toisten maiden aktivisteilla on tarkempi käsitys heidän omista poliittisista viitekehyksistään. He tietävät, mitkä strategiat toimivat ja mihin kannattaa kohdistaa painetta”, Wood kirjoittaa IDS:n blogissa. ”Jos haluamme nähdä oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman, meidän täytyy kuunnella, olla solidaarisia ja painostaa silloin ja siten kun meiltä pyydetään.”
”[Muuten] on riski, että meidät nähdään arrogantteina amatööreinä, jotka luulevat tietävänsä paremmin: se on pahinta mahdollista kolonialismia 2000-luvun uusissa kääreissä.”
BBC: Hillary Clinton declares ’gay rights are human rights’
Statement of African social justice activists on the threats of the British government to “cut aid” to African countries that violate the rights of LGBTI people in Africa
Stephen Wood / IDS: Sexuality, development and continued colonialism?
Stephen Wood / IDS: Clinton and LGBT rights: Whose voice really matters?