Farkkuja edelleen hiekkapuhalletaan, mistä aiheutuu keuhkosairauksia vailla parannuskeinoja, kertoi Finnwatch aiemmin tällä viikolla. Ja monet tietävät, että elektroniikkateollisuuden käyttämiä tantaaleja ja muita harvinaisia mineraaleja saadaan Kongon sotaa käyviltä alueilta.
Jos ihmisiltä kysyttäisiin, mitkä tuotteet on saatu kampanjoimalla puhtaiksi, useimmille varmaan tulisivat mieleen timantit — niistähän oli se elokuvakin. Vaan ei, timantit ovat todennäköisesti edelleen veressä.
Eräs maailman merkittävimmistä vahtikoirajärjestöistä Global Witness ilmoitti tällä viikolla vetäytyvänsä timanttien sertifikaattijärjestelmästä Kimeberleyn prosessista, koska timanttibisneksen alihankkijaketjua ei ole koskaan saatu kuntoon. Tuotantoketjua valvotaan vain siitä hetkestä eteenpäin kun se lähtee timanttiyrityksestä maailmalle: sitä ennen verettömyyttä valvovat vain tuottajamaiden valtiot.
Kaikkien vastuullisuustarkkailujen äiti Kimberleyn prosessi jää nyt ilman vahtikoiraansa, sillä he ovat Global Witnessin mukaan ”kieltäytyneet uudistumasta ja kohtaamasta timanttien, väkivallan ja tyrannian selkeitä yhteyksiä”.
Timantit ovat vieläkin veressä
Verimineraalit ja tappajafarkut ovat hiipineet julkiseen keskusteluun ja kaupassa kävijöiden mieliin, ja hyvä niin.
Teksti: Esa Salminen