Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota on saanut koko maailman huomaamaan Ukrainan merkityksen globaalina viljantuottajana. Sodan seuraukset näkyvät konkreettisena ruoan puutteena maissa, jotka ovat riippuvaisia Ukrainassa tuotetusta viljasta. Lisäksi sodan aiheuttamat lannoitteiden ja energian hintojen nousut vaikuttavat ruoantuotantoon myös laajemmassa joukossa maita.
Arvioiden mukaan Ukrainan sota saattaa lisätä nälkää näkevien ihmisten määrää jopa 8–13 miljoonalla kuluvan vuoden aikana. Mikäli sota jatkuu, vaikutukset ovat tätäkin laajemmat.
Vaikka sodalla onkin ollut huomattava vaikutus globaaliin ruokaturvaan, vallitsee ruokakriisin taustalla pohjimmiltaan vielä suurempia ongelmia. Ilmastonmuutoksen kiihtymisen ja konfliktien lisäksi taustalla on rakenteellisia ongelmia.
Ruokaturvasta puhuttaessa meidän onkin tunnistettava moninaiset taloudelliset ja poliittiset tekijät sen taustalla, kuten riippuvuus fossiilisista polttoaineista sekä tuotannon ja kaupan keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin ja monikansallisten yritysten käsiin, todetaan Fingon ruokaturvatyöryhmän kannanotossa.
Kuka omistaa maailman ruoan?
Yksi merkittävimmistä globaalin ruokajärjestelmän ongelmista on globaali siemenmonopoli, jonka myötä yli puolet maailman siemenistä on vain neljän jättiyrityksen kontrollissa. Toisin sanoen puolet maailman ravinnosta on neljän yrityksen omistamien siemenpankkien hallinnassa. Siemenmonopoli rajoittaa myös tiukasti myymiensä varianttien käyttöä, minkä lisäksi olemassa oleva siemenlainsäädäntö kriminalisoi erilaisten viljelykasvien käytön biotekniikalla valmistettujen viljakasvien suojelemiseksi.
Kun puhutaan ruokaturvasta, suuryritykset tapaavatkin kerätä keskusteluissa suurimman huomion. Nykyinen maailmantilanne on kuitenkin osoittanut, että yksi globaalin ruokajärjestelmän ongelmista on nimenomaan sen nojaaminen tuontiin maiden omavaraisuuden sijaan.
Siemenmonopolilla ja -lainsäädännöllä on suora vaikutus erityisesti pienviljelijöiden olosuhteisiin ja tätä kautta paikalliseen ruokaturvaan. Pienviljelijät kohtaavat nimittäin lukuisia haasteita – esimerkiksi maaoikeuksiin tai siementen saatavuuteen liittyen. Usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää ostaa siemenet joltakin siemenmonopolin suuryrityksistä, minkä seurauksena siementen valikoima heikentyy alati, sillä paikallisesti käytettyjä viljelykasveja joudutaan korvaamaan näillä ns. standardivaihtoehdoilla.
Asiantuntijoiden mukaan siemenvalikoiman supistumisella voi olla ruokaturvan kannalta vakavia seurauksia. Globaalin ruokaturvajärjestelmän uudistamiselle on siis suurempi tarve kuin ehkä koskaan.
Ruokaturva tarvitsee pienviljelijöitä
Fingon ruokaturvaryhmä laati elokuun lopussa kannanoton globaalista ruokakriisistä. Fingon näkemyksen mukaan kriisin ratkaisemiseksi on päästävä eroon lyhytnäköisestä ajattelusta ja nurkkakuntaisuudesta. Siksi ruokaturvan parantamista ja pienviljelijöiden aseman vahvistamista tukevaa kehitysrahoituksen osuutta tulee lisätä.
Tukea on suunnattava erityisesti pien- ja perheviljelijöiden tukemiseen sekä edesauttaa heidän järjestäytymistään. Lisäksi Suomen tulee vahvistaa pientuottajien etujärjestöjen asemaa ja vaikuttavuutta kansainvälisessä politiikassa. Erityisesti naispienviljelijöiden oikeuksien toteutumista tulee edistää.
Pienviljelijöiden oikeuksia ja näin paikallista ruokaturvaa puolustaa myös Reilu kauppa ry. Reilun kaupan tuotteita viljellään kehittyvissä tuottajamaissa, joissa järjestö edistää oikeudenmukaisen toimeentulon mahdollisuuksia maksamalla noin 1,8 miljoonalle viljelijälle ja työntekijälle reilun kaupan takuuhintaa sekä reilun kaupan lisää, jolla voidaan kustantaa esimerkiksi koulutusta, terveydenhuoltoa tai tuotannon tehostamista. Lisällä on huomattavia vaikutuksia pienviljelijöille, kuten työoikeuksien parantuminen ja ympäristöystävälliset viljelymahdollisuudet.
Reilun kaupan merkki takaa, että reilut kriteerit täyttyvät, sillä ne kieltävät syrjinnän ja lapsityön hyväksikäytön ja kasvattavat tasa-arvoa sekä demokratiaa. Lisäksi kriteerit kattavat ympäristönäkökulman.
Globaaliin ruokaturvaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia etenkin pienviljelijöiden aseman parantamiseksi. Reilun kaupan kaltaisilla kuluttajavalinnoilla kuitenkin jokainen meistä voi vaikuttaa.
