Pariisin julistus – hitaasti mutta varmasti

Vuonna 2005 solmitussa Pariisin julistuksessa kehitysmaat ja avunantajat sitoutuivat yhteistyön tiivistämiseen avun tuloksellisuuden edistämiseksi. Julkilausuman on allekirjoittanut yli sata toimijaa.
Seminaarissa esiteltyä raporttia siteeraten Lappalainen totesi, että avun tuloksellisuus onkin parantunut Pariisin julistuksen ansiosta. Kehitysavun merkitystä ei kuitenkaan pidä yliarvioida, sillä kehitykseen vaikuttavat myös monet muut politiikan osa-alueet.
Vaikka avun antajamailla on kumppaneitaan paremmat edellytykset saavuttaa Pariisin julistuksen tavoitteet, niiden ottamat edistysaskeleet ovat toistaiseksi olleet hyvin vaatimattomia. Tämä on yllättävää ja antaa aiheen kyseenalaistaa avunantajien sitoutuneisuuden Pariisin julistukseen.
Lappalainen toivoi, että kansainvälinen yhteisö ryhtyy tomerasti tuumasta toimeen köyhyyttä ja epätasa-arvoa luovien rakenteiden poistamiseksi. Tämä vaatii molemminpuolista luottamusta.
Lappalainen huomautti, että Pariisin julistus on laajentanut ja syventänyt kumppanuusdialogia. Keskustelu on kuitenkin toistaiseksi keskittynyt liiaksi valtioiden väliseen yhteistyöhön. Paikallisten ihmisten omistajuus on jäänyt varjoon, ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset ovat useissa maissa kaventuneet. Lappalainen tähdensi, että Pariisin julistuksen sitoumukset ovat niin kunnianhimoisia, että niiden toteuttaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Silti edistystä on tapahtunut, ja työn tulee jatkua.
Lue Timo Lappalaisen englanninkielinen puheenvuoro kokonaisuudessaan (pdf).